Viisi vuotta kehityksessä ollut Below on ankarasti pelaajaa rankaiseva roguelike, jossa tutkitaan suuria maanalaisia luolastoja. Mukana on tietenkin niin sanottu permadeath, satunnaisesti muotoutuvat kentät ja kaikki muukin perinteinen, joilla luodaan alati syvemmälle luolastoon suuntaamisesta jännittävä kokemus jokaisella pelikerralla. Below ei välttämättä miellytä kaikkia, sillä luvassa on paljon omilla jäljillä taaksepäin peruuttelua, ja opastusosiokin puuttuu kokonaan. Below'ssa on kuitenkin paljon sellaista, joka tekee pelistä nautittavan kokemuksen.
Tarina alkaa, kun pelaajan alus haaksirikkoutuu sateen huuhtomalle rannalle mystisellä saarella. Suoja löytyykin pian, ja niin alkaa matka saaren alla kulkevissa luolissa. Tässä vaiheessa ei ole selvää, kuka pelaaja on, mikä on hänen tarkoituksensa tai mihin sitä ollaan matkalla. Kehittäjä Capybara haluaa pitää pelaajan epätietoisena, ja ajan kanssa on itse opittava nikkarointi, selviytyminen ja taisteleminen. Näin ollen muutama ensimmäinen pelitunti kuluukin alkeita opiskellessa ja virheitä tehdessä. Ajan kanssa se oma pelityyli muotoutuu, joka mahdollistaa sukeltamisen syvemmälle luolaston uumeniin.
Below'n kaava tuo mieleen Zeldan näkökulmallaan ylhäältä alas, luolastojen tutkimisella ja lähietäisyyden miekkailulla. Lisäksi pelillä on oma riipivä tunnelmansa. Paikkojen tutkiminen on se keskeisin osuus, mikään ei ole heti selvää ja eteenpäin ajava voima on uteliaisuus nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokaisella peluukerralla pelimaailma muuttuu toisenlaiseksi, joka auttaa pitämään pelaamisen tuoreen tuntuisena pitkään. Permadeath-mekaniikka aiheuttaa sen, että kuoleman korjatessa on aloitettava alusta.
Below'n taistelumekaniikka on vaativa ja pelaajaa rankaiseva. Yksi osuma saattaa johtaa kuiviin vuotamiseen, ellei mukana satu olemaan sidetarpeita. Pahikset tiputtavat valopalasia, joita tarvitaan niin pikamatkustukseen kuin pimeiden alueiden valaisuunkin. Taistelut tapahtuvat yleensä ahtaissa tiloissa, jolloin omien hyökkäyksien ja väistöjen ajoittaminen oikein on edellytys hengissä selviämiselle. Selviytymiselementtien vuoksi on vahdittava omaa nälkäisyyttään ja nesteytystä, ja lisäksi mukana on pidettävä jo edellä mainittuja sidetarpeita. Niin ikään mukana kulkevaa valonlähdettä on pidettävä yllä, oli kyseessä sitten lyhty tai soihtu. Ilman valoa toikkaroiminen koituu yleensä nopeasti kuolemaksi.
Uhka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidemmälle luolastossa etenee. Alueet muuttuvat sokkeloisemmiksi, lämpötila saattaa laskea pakkasen puolelle ja tietenkin kohdattavat vihut ovat haastavampia kaadettavia. Permadeathin ohella mukana on joukko konsteja, joilla pelaamistaan voi helpottaa. Dark Soulsin malliin pelissä on oikoreittejä, ja leiritulen ääressä voi käyttää 25 valopalaa pikamatkustuspisteen luomiseksi. On silti muistettava, että pikamatkustuspiste on käytössä vain yhden kerran. Toisin sanoen uudella pelikerralla ei voi enää palata vanhoille jäljilleen.
Below'n pelaaminen on kaksijakoinen kokemus. Toisaalta on oltava nopea, etteivät elintarpeet sun muut tarvikkeet lopu kesken. Toisaalta taas on katseltava rauhassa ympärilleen oikoreittien ja vihollisten liikesarjojen oppimiseksi. Samaan aikaan täytyy tietenkin vältellä tappavia ansoja. Näin ollen jokainen tehty päätös tuntuu merkitykselliseltä, ja kuolema tuntuu odottavan vain yhden väärän ratkaisun jälkeen. Tyhjän potkaiseminen tuntuu aina ikävältä, mutta samalla se pakottaa oppimaan uusia nikkarointikonsteja, kokeilemaan matkan päästä käytettäviä aseita lähietäisyyden sijaan, ja tietenkin sitä oppii vastustamaan kiusausta edetä liian nopeasti. Toisin sanoen Below tuntuu usein varsin stressaavalta peliltä, ja useamman kuin yhden pelikerran vetäminen yhdellä istumalla vaatii paljon motivaatiota.
Minimalistinen on ehkä se paras sana kuvaamaan Below'n graafista esitystä, ja sama pätee myös äänimaailmaan. Jokainen luolasto on pikimusta ja verhottu sakeaan sumuun. Toisaalta pelaajan soihdun luoma valo on kauniisti toteutettu, samoin kuin pahisten punaiset kiiluvat silmät. Taustalla soiva musiikki alleviivaa uhkan ja eristyneisyyden tunnelmaa. Joskus taas musiikki puuttuu kokonaan, jolloin huomio kiinnittyy onnistuneesti yksittäisiin äänitehosteisiin.
Kaikesta huolimatta Below'n parissa viihtyy. Vaikeustaso pakottaa sopeutumaan tietynlaiseen pelityyliin, ja ennakoimaan omia toimia. Runsas taaksepäin peruuttelu ja opastusosion puuttuminen ovat varmasti osalle pelaajista liikaa, mutta muiden kannattaa tämä hieman Zeldaa muistuttava roguelike katsastaa.