Cultist Simulator

Yksinkertaisen kortteja painottavan ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Cult Simulator on syvällinen peli, joka painottaa strategiaa, resurssien hallintaa ja löytämisen iloa. Weather Factoryn debyyttipeli vie pelaajansa mysteeriseen maailmaan, jossa tullaan pimeiden taitojen mestariksi.

Cultist Simulator haastaa pelaajan keksimään vallitsevat säännöt kokeilemalla. Yksinkertaisen pelipöydän, muutaman kortin ja symbolien alle kätkeytyy monimutkainen pelimekaniikka. Aloittelevan kultistin tavoin eteenpäin pääsee yrityksellä ja erehdyksellä. On opiskeltava, meditoitava ja kartutettava omaa mainetta. Liian utelias ei kuitenkaan saa olla. Peli simuloi kulttiin liittyneen uuden jäsenen kokemuksia ja vihkiytymistä kultin maailmaan. Matkan varrella tehtävät valinnat avaavat uusia mahdollisuuksia. Pelattavuuden ohessa eteen tulee runsaasti luettavaa tekstiä, ja esitystapa on kieltämättä hyvin kuivakka.

Omia tavoitteitaan edistääkseen ja kulttia kasvattaakseen on hallinnoitava käytössä olevia resursseja taidollisesti. Terveys, varallisuus, järki ja intohimo ovat kaikki kriittisiä resursseja, joita on käytettävä viisaasti. Tehtävät vaativat niiden ratkaisua joko järjellä tai intohimolla. Ytimeltään Cultist Simulator kiteytyy ajan hallintaan. Pelaamalla verbikortteja, kuten "dream" tai "study", käynnistyy aikarajallinen toiminto. Nämä toiminnot vaihtelevat lääkärin työstä ruumiillisen työn tekoon, tai jopa muinaisen ja kielletyn tarinan lukemiseen. Tekeminen saattaa tuottaa joukon lisäkortteja, tai olla tyystin tyhjä arpa ja vesiperä.

Yksinkertainen pelimekaniikka muuttuu sekä pirulliseksi että kiinnostavaksi, kun parhaimmillaan seitsemän tai kahdeksan eri kelloa saattaa tikittää samaan aikaan. Kokeileminen saattaa palkita runsaskätisesti ja avata uusia mahdollisuuksia. Toisaalta tuloksena saattaa olla entistenkin resurssien menetys ilman mitään palkkiota. Luvassa on siis varovaista kokeilua, sillä kaikessa on riskinsä.

Ensikokemus Cultist Simulatorin parissa oli hämmentävä, turhautunut ja hieman vihaisuuttakin aiheuttava. Päällimmäisenä oli kuitenkin tunne siitä, että asiasta on otettava lisää selvää. Kolmen tai neljän pelin jälkeen saavutin lopulta lisää ymmärrystä siitä, miten homma toimii. Tämän jälkeen aloitin pelin uudestaan alusta, ja nopeasti kokonaisuuden hauskuus sen jälkeen aukesikin.

Peli on tehty kaikin tavoin kulttiteemaan sopivaksi, ja se tietysti auttaa eläytymistä. Joskus vieraillaan jazz-klubilla tapaamisessa, tai ehkä kuunnellaan salaa toisten keskustelua sivusta. Kirjakaupassa voi opiskella asioita, mutta moinen kuluttaa rahaa. On siis hyvin mahdollista, että on jostain hankittava lisää toimeentuloa. Tämä on se osa-alue, jossa Cultist Simulator loistaa. Omien halujen ja toisaalta tarpeiden välillä tasapainoileminen. Riittävän pitkälle edistyttyään pelaaja alkaa kerätä ympärilleen omia seuraajia, ja lopulta on mahdollista aloittaa kokonaan oma kultti. Siitähän se hauskuus sitten vasta alkaakin.

Peliä aloittaessa ohjaksiin otetaan yksi lukuisista pelin hahmoista, joilla kaikilla on erilainen tausta. Yksi on varakas mutta tylsistynyt, toinen taas henkisyydestä kiinnostunut lääkäri. Alkuperä määrittää alussa käytössä olevat mahdollisuudet, ja vähän enemmänkin.

Jos haluaa aloittaa heti täysin tietoisena siitä, mitä pelaajalta odotetaan ja mitä onkaan tekemässä, ei Cultist Simulator välttämättä miellytä. Jos taas on valmis kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta asioita, on tarjolla paljon mielekästä tekemistä. Mitä enemmän pelin saloihin vihkiytyy, sitä enemmän maailma ja sen tarina avautuu. Näinhän se varmaan menisi oikeaankin kulttiin liittyessä.