Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Aloitussivu
arviot
Ashen

Ashen

Taisto pimeyden ja valon välillä jatkuu hyvin paljon Dark Soulsia muistuttavassa hengessä.

  • Henric Pettersson (Käännös: Markus Hirsilä)Henric Pettersson (Käännös: Markus Hirsilä)

Ashenista on mahdotonta kirjoittaa mainitsematta sen ilmiselvää innoittajaa. Jo pelkän opastusosion jälkeen huomaa pelaavansa Dark Soulsin kloonia, mutta kuitenkin hyvää sellaista. Viholliset odottavat melkein joka nurkan takana, ja uhriksi joutuminen tietää yleensä välitöntä kuolemaa. Souls-pelejä pelanneet asettavat nopeasti aivonsa oikeanlaiselle vaihteelle. Sen sijaan lajityypin uusille tulokkaille vaikeustaso saattaa tuntua aluksi musertavalta. Eteenpäin ei ole helppoa tietä, joten ei auta muu kuin purra hammasta ja puskea eteenpäin.

Tarina on hyvinkin tavallinen. Valo ja pimeys, hyvyys ja pahuus tappelevat keskenään. Valon maailmalle toimittava jumala on kuollut, ja siksi ympäristöt ovat niin masentavan oloisia. Olennaista ei kuitenkaan ole se varsinainen juoni. Merkityksellisen pelaamisesta tekevät niin tunnelma kuin kohdattavat ystävälliset henkilöhahmotkin. Lähtökohdat ovat siis kohdallaan, mutta toteutuksessa on paljonkin parantamisen varaa. Henkilöhahmoja on hankala tunnistaa ja erottaa toisistaan, sillä kenelläkään ei ole kasvoja. Lisäksi vihollisista puuttuu aimo annos persoonallisuutta. Dark Soulsissa jokaisella vihollisella oli oma tarinansa, ja kohdattava pahis oli vasta pitkän ja traagisen tarinallisen kehityskulun lopputulos. Ashenissa ei tällaista ole, vaan pahiksia piestään oman hengissä pysymisen maksimoimiseksi. Ääninäyttely on toteutettu hyvin, vaikkakaan tilanteen tunnetila ei välity pelaajalle asti.

Taistelumekaniikka onkin se osa-alue, jolla Ashen loistaa. Useilla vihollisilla on omia kykyjään, ja niiden käytöskin on erilaista toisiinsa verrattuna. Tämä vaatii tilanteeseen sopeutumista pahiksen mukaan. Tässä auttaa suuri valikoima aseita. Huomasin suosivani monikäyttöistä valikoimaa, jossa pystyn hyökkäämään nopeasti, mutta tarpeen mukaan myös perääntymään yhtä vauhdikkaasti. Kokeileminen kannattaa, ja jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa valikoimasta.

Yleisen rakenteen lisäksi Dark Soulsista muistuttaa myös ohjaus, joka tuntuu miltei identtiseltä. Oikea liipaisin käynnistää hitaan hyökkäyksen, kun taas oikea "bumper" tekee nopean iskun. Vasemman bumperin painaminen nostaa kilven suojaksi, ja oikealla hetkellä vasemman liipaisimen painaminen tekee torjunnan eli parryn. Ashenin versio elinvoimaa palauttavasta Estus Flaskista on Crimson Guard. Crimson Sapin loppuessa kuolee, jolloin kerätyt scoriat (eli sielut) putoavat maahan, ja ne on poimittava mukaan seuraavalla kerralla jäljille palatessa. Innoittajalta mallin ottaminen on niin moninaista, että Ashen kärsii jo suorastaan omaperäisyyden puutteesta. Varsinaisista quest-tehtävistä puhuttaessa tilanne kuitenkin muuttuu.

Kohdattavat ystävälliset henkilöhahmot antavat tehtäviä suoritettavaksi. Toimeksiannot jakautuvat pää- ja sivutehtäviin. Tarjolla on mukava määrä vaihtelua. Sivutehtävän aloittaessa saa myös uuden matkakumppanin, joka auttaa taisteluista selviämistä. Monipuolisten tehtävien ansiosta jokaisen nurkan nuohoaminen tuntuu mielekkäältä. Ashenissa on runsaasti salaisuuksia löydettäväksi.

AshenAshen
Ashen