Ace Combat 7: Skies Unknown

Ace Combat -sarja on itselleni tuttu ainoastaan nimensä ja pelityylinsä puolesta. Itse asiassa hävittäjäsotailut ovat omalta osaltani jääneet vuosikymmenien päähän, jolloin pelasin After Burneria (Sega, 1987) ja ihailin sen upeaa grafiikkaa ja vauhdikasta menoa. Ace Combat 7: Skies Unknown kuitenkin vaikuttaa mainosten pohjalta tuovan tätä lapsuuden muistoa takaisin, joten aika oli kypsä heittää pilottilasit taas päähän ja lähteä valtaamaan taivaita.

Pelin tarina sijoittuu samaan kuvitteelliseen maailmaan kuin aikaisemmatkin Ace Combat -pelit. Talouden elvyttämiseksi presidentti Vincent Harlinin rakentama avaruushissi aiheuttaa närää Osean ja Erusean keskuudessa. Maiden välinen tilanne kiristyy entisestään ja lopulta purkautuu Erusean julistuksen myötä täyteen sotaan. Taisteluun sotketaan vielä alun perin maiden välistä rauhaa pitämään muodostettu IUPF-iskujoukko, joten pian taivas on täynnä tulta ja tappuraa.

Tarinasta ja sen kerronnasta puskee läpi japanilainen pelikulttuuri. Vaikka kyseessä on varsin suoraviivainen toimintapeli, tarina rönsyilee poliittisista kannanotoista aina syvällisiin henkilökohtaisiin pohdiskeluihin asti. Niinkin näyttäviä kuin pelin välidemot ovat, osa niistä tuntuu jopa harhaanjohtavan epäoleelliselta ajatellen edellistä tai seuraavaa tehtävää.

Pelin idea on selkeä heti alusta lähtien, eikä se siitä juuri jatkossa muutu. Pelillinen anti käydään yksittäisten tehtävien muodossa, joita sitovat yhteen tarinaa selventävät välivideot. Pääidea on lentää hävittäjällä ja ampua vihollisia niin ilmassa kuin maassa. Väliin mahtuu joitakin tutkan välttelytehtäviä tai passiivista vihollisten pelottelua, mutta pääsääntöisesti toiminta on sama tehtävästä toiseen.

Näyttävän grafiikan ansiosta olin varautunut jonkinlaiseen hävittäjäsimulaatioon, mutta kyseessä onkin täysiverinen toimintapeli, joka ei ota turhia paineita muusta kuin hauskan pitämisestä. Pelin hävittäjiä ohjataan vasemmalla tatilla oikean tatin toimiessa ympärille tuijottamiseen. Ohjauksen lisäksi pelaajan tarvitsee ainoastaan pitää huolta nopeuden säätämisestä, vihollisten suolaamisesta sekä kohti ammuttujen ohjusten väistelystä. Selkeän ohjauksen lisäksi pelaaja voi vaihdella karttanäkymäänsä ja valita, pelatako hävittäjän sisältä vai ulkoa niin kuin autopeleissä konsanaan.

Hävittäjä reagoi ohjaukseen veitsenterävästi, joten tuntuma ilmojen hallintaan on välittömästi selkeä ja täysin hallinnassa. Tämä silläkin varjolla, ettei peli juuri opeta lentämään muutamaa pienoista nappiohjeistusta lukuun ottamatta. Onnistuneista tehtävistä ja tavoitteista palkitaan pistein, joita voi käyttää erillisessä kehityspuussa uusien hävittäjien, ominaisuuksien ja aseistuksen ostoon. Yllättäen eri hävittäjien välillä on ohjattavuuseroja, joka antaa hiukan monipuolisuutta ilmataistoihin.

Ace Combat 7: Skies Unknown tavoittelee graafisella ilmeellään fotorealistista grafiikkaa ja positiiviseksi yllätykseksi onnistuu siinä todella hyvin. Peli on suoraan sanoen upean näköinen. Lentokoneet on mallinnettu jokaista yksityiskohtaa myöten, tekstuurit ovat tarkkoja, ja maailma, jossa lennetään, on kuin suoraan oikean lentokoneen ikkunasta kurkistaessa. Peli myös huomioi oikean luonnon nyansseja lisäten pelin näyttävään grafiikkaan hienoja yksityiskohtia, kuten ilman väreilyä, sateen kastelemia pintoja ja valoefektejä. Herkkuja pääsee ihastelemaan vielä erikseen uudelleenpeluutilassa, jossa pelaaja voi itse määritellä, miltä kantilta hän katsoo suorittamansa tehtävän. Lopputulos kilpailee varmasti tämän vuoden näyttävimpien pelien tittelistä.

Lisänä itse grafiikalle pelin valikoihin on laitettu paljon työtä näyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Pelin yleinen hi-tech-linjaus konkretisoituu juurikin valikoihin, jotka sisältävät paljon tietokonemaisia ruudukoita ja informatiivisia tekstejä luoden vaikuttavaa tulevaisuuden tuntua. Harvemmin pelivalikoihin edes kiinnittää huomioita, mutta Ace Combat 7:n valikoissa suoraan sanoen viihtyy.

Huikean graafisen ilmeen lisäksi Ace Combat 7 onnistuu myös äänipuolella, sillä realistisuuden tavoittelu kuuluu selkeästi. Hävittäjien moottorit jylisevät mallikkaasti leikaten taivasta ja ohjukset suihkivat vauhdilla räjähtäen kunnon paukkeiden saattelemana. Innostukseni äänissä herättivät kuitenkin hävittäjien tappavan nopeat sarjatuliaseet, jotka tyypillisen ja epäaidon papatuksen sijaan kehräävät kuin kylläiset villikissat vihollislaivueita rei'ittäessä. Äänten yhdistely luo varsin autenttisen oloisen äänimaailman, joka pääsee oikeuksiinsa kuulokkeilla tai huudattamalla kaiuttimia naapurien hermojen kustannuksella. Mitä musiikkiin tulee, peli osaa luoda tunnelmaa soittaen orkesteripohjaista sankarimusiikkia. Taisteluiden aikana kuultavat sähkökitararallit kaikessa pelimaailman geneerisyydessään eivät oikein iske ja muistuttavat ainoastaan, että kyseessä on japanilaisten tekemä peli.

Yksinpelikampanjan lisäksi ilmojen herruudesta pääsee sotimaan muiden pelaajien kanssa moninpelitilassa. Tämän lisäksi Ace Combat 7: ään on lisätty VR-tila. Harmillisesti koko peli ei ole pelattavissa virtuaalisesti vaan pelistä löytyy ainoastaan muutama tehtävä tähän tarkoitukseen. Virtuaalitilassa lentelyn lisäksi upeita hävittäjiä pääsee ihastelemaan aivan vierestä hangaarissa. Näyttää myös siltä, ettei pelistä ole tarvinnut karsia mitään VR:n tieltä, sillä peli näyttää virtuaalikypärän läpi aivan yhtä upealta kuin ilmankin. Grafiikkansa puolesta Ace Combat 7 on yksi hienoimpia virtuaalisia pelejä mitä on tehty. Lentäminen on kuin istuisi oikeasti hävittäjän kyydissä pelin reagoidessa välittömästi annettuihin käskyihin pykimättä edes tavallisella Playstation 4:llä. Miinuksena meno on sen verran aitoa, että heti nousun jälkeen tekemäni ensimmäinen kaarto sivulle aiheutti huimausta ja pyöräytti mahani pahasti solmuun. Ennen vihollisen ilmestymistä näkyvyyteni oli jo rajoittunut pilvistä koituneen jäätyneen veden lisäksi pahoinvoinnin aiheuttaman tuskanhien nostattaman kypärän huuruuntumisen takia. Niinkin paljon kun olisin halunnut nauttia pelistä juuri virtuaalikypärän läpi, ei edes vuosien virtuaalimarinointi valmistanut minua tähän höykytykseen. Pahoinvoinnin lomassa huomasin myös, että peli tuntuu kadottavan pelaajan sijaintia harva se hetki siirtäen näkymän koko ajan ylemmäksi ohjaamossa. Asian voi toki korjata resetoimalla kiintopisteen, mutta sen tekeminen useaan kertaan saman tehtävän aikana on jo liikaa.

Ace Combat 7 on vakuuttava lisäys hävittäjälentelyiden piiriin, ja tekee vaikutuksen erityisesti upealla graafisella sisällöllään. Hauskanpitoon tähtäävä ja kevyen pelimekaniikkansa ansiosta peli on helppo sisäistää, mutta pelkkien simulaattoriharrastajien kannattaa kuitenkin kaartaa tämä rymistely kaukaa. Tehtävät toistavat itseään jonkin verran, mutta kyllä pelistä käy ilmi, että tekijät ovat yrittäneet keksiä kaikki mahdolliset tavat hyödyntää hävittäjillä sotimista. Japanilainen kädenjälki yrittää puskea läpi pelin tarinasta ja taistelumusiikeista, mutta yleisesti tätä parempaa valmistautumista tulevaa Top Gun -elokuvaa varten ei ole.