At the Gates

Monimutkaisuus ei ole sama kuin monipuolisuus. Jon Shafer, yksi Civilization V:n pääsuunnittelijoista aloitti heimostrategiansa Kickstarterissa jo 2013, eikä pitkä odotus ole valitettavasti tehnyt ainakaan hyvää itse pelille.

Pelin takana oleva konsepti on kiehtova: pienen indie-tiimin oma, fokusoitu näkemys Rooman valtakunnan tuhosta ja sen paikan maailmassa ainakin hetkeksi ottaneista barbaariheimoista. Lakanan sijasta pelaaja pukeutuukin eläimennahasta tehtyyn lannevaatteeseen heimojohtajan ominaisuudessa. Pitkä kehitysaika, Shaferin lyhyehköksi jäänyt pesti Paradoxilla ja erikoiset suunnitteluratkaisut jättivät jälkeensä lähinnä sekavan hieman civimäisen paketin, joka nykymuodossaan on ennemmin tylsä kuin hidastempoinen.

Pelaaja aloittaa pienen kylänpahasen kanssa satunnaisessa paikassa erilaisten resurssien ympäröimänä. Naapureitakin löytyy, mutta passiivisen tekoälyn ansiosta kukaan ei välttämättä käy edes morjestamassa, saati sotaa julistamassa. Heimo koostuu lukuisista klaaneista, jotka toimivat pelin yksikköinä. Näille klaaneille voi antaa erilaisia ammatteja puunhakkaajista raudansulattajiin ja niin edelleen. Mitä enemmän ammatteja pelin simppelissä teknologiapuussa tutkii, sitä monipuolisemmasta valikoimasta klaanin tehtävän voi valita. Peli keskittyy hyvin voimakkaasti tuotantoketjujen optimointiin, joten aloittaessa tärkeintä on tunnistaa ympärillä olevat resurssit ja sen jälkeen rakentaa koko heimo niiden ympärille. Esimerkiksi rypäleistä valmistettava viini kelpaa hyvin vakituisesti kylässä ramppaaville kauppiaille, joilta voi puolestaan ostaa kaiken sen, mitä itse ei kykene tuottamaan.

Ensimmäinen pelikerta menee varmasti pitkälti eri tuotteita ihmetellessä, eikä käyttöliittymä juuri auta peliin tutustumisessa. Eri termejä näpäyttämällä tietoa saa kyllä melkein asiasta kuin asiasta, mutta jatkuvasti tarvittavaa informaatiota ei saa pysyvästi näkymiin. Esimerkiksi uuden klaanin liittyessä sen erikoistaidoista näkee vain nimen, mutta itse taidon tuomat hyvät ja huonot puolet pitää klikata näkyviin, vaikka liittymisikkunassa itsessään on tilaa vaikka millä mitalla. Samat ongelmat toistuvat niin ruoan tuotannossa kuin klaanien tyytyväisyydessäkin. Jos jollain poppoolla menee kuppi nurin, he saattavat lähteä lätkimään heimosta. Tätä peli taas ei koe tarpeelliseksi ilmoittaa, vaikka samalla tulee tietoa jonkin toisen kaukaisen heimon uskonnon vaihtamisesta.

Sekavuutta suurempi ongelma nousee sen sijaan pelin sisällöstä ja tahdista. At the Gates mainostaa olevansa "hidas ja vaikea", mutta hitaus tuntuu ennemminkin täydelliseltä tapahtumien puuttumiselta. Vastustajat eivät näytä olevan kiinnostuneita kasvavan naapurinsa edesottamuksista millään tavalla eikä hidasta tuotantoketjujen tuunausta keskeytä mikään mielenkiintoa herättävä ulkopuolinen ärsyke. Pelaajan itsensä aloittama diplomatia on typistetty lähinnä sodan aloittamiseen tai liittolaisuuden julistamiseen. Vuodenajat ja etenkin talvi tuottavat vaihtelua rutiiniin jonkin verran, mutta lumen saapuminen tarkoittaa lähinnä klaanien hilaamista kylän lämpöön ja "seuraava vuoro" -napin lätkimistä kunnes se sulaa.

Pelin hienot ideat, kuten klaanien väliset kärhämät (etenkin talvella samojen seinien sisällä juuttuneina), ja itse teema jäävät pahasti toteutuksen jalkoihin. Talvi pakottaa periaatteessa varastoimaan raaka-aineita ja tekemään jotain muuta tuottavaa. Se kuitenkin loppuu liian nopeasti eikä tunnu lopulta erityisen rankalta, jos ruoantuotantoaan ei ole sohlannut aivan totaalisesti kesien aikana. Kylän voi myös muuttaa, jos ympäröivä alue ei tunnu tarpeeksi hedelmälliseltä. Vasta kaupungiksi muututtuaan pelaaja joutuu tyytymään siihen, mitä lähialueilta löytyy. Projektia on luvattu päivittää tulevina kuukausina. Nähtäväksi jää, saadaanko sen moniin ongelmiin niin merkittäviä ratkaisuja, että tämän indiepelin hienot erikoisuudet pääsisivät kukoistamaan ja tekemään siitä ainakin jonkinlaisen kulttiklassikon King of Dragon Passin tapaan. Ainakin ulkoasu on animaatioiden rajallisuudesta huolimatta mukavan vesivärimäinen ja persoonallinen erottaen pelin edukseen monista muista heksapohjaisista strategiapeleistä.

Jon Shafer's At the Gates on kenties puskettu liian hätäisesti ulos näin pitkän ajankin jälkeen. Toivottavasti tulevat päivitykset saavat ainakin käyttöliittymän rukattua uuteen uskoon, ja samalla tekoäly saadaan potkittua nurkasta murjottamasta aktiivisemmin peliin mukaan. Muuten lopputulos lässähtää pahasti ja peliä vuosikausia odottaneet joutuvat pettymään pahemman kerran.