Far Cry: New Dawn

Niin kuin Assassin's Creed, Far Cry kuuluu Ubisoftin vakiopelisarjoihin, joista uusia osia pusketaan pihalle tiuhaan tahtiin. Henkilökohtaisesti olen lämmennyt Far Cry -sarjan jokaiselle osalle aina kolmannesta eteenpäin, joka oli toinen Ubisoftin luotsaama Far Cry. Tämä silläkin varjolla, että julkaisutahti pelien välillä on ollut ajoittain jopa pelottavan kiivas uhmaten laadukasta sisältöä. Far Cry: New Dawn julkaistaan vain vuosi välivuoden pitäneen Far Cry 5:n jälkeen, joten ilmassa on pientä skeptisyyttä siitä. Osaako Far Cry uudistua tarinallisesti ja pelillisesti tarpeeksi näin pian edellisen osan jälkeen?

Ydintuho on pyyhkäissyt maapallon sileäksi ja pakottanut eloonjääneet maan alle. Vuosia on vierähtänyt tuhosta, ja ihmiset ovat nousseet takaisin asumaan nyt luonnon valtaaman planeetan pinnalle. Hetkellinen harmonia pienen yhteisön keskuudessa saa kylmän lopun, kun julmien siskosten luotsaama jengi alkaa kylvämään tuhoa ympärilleen.

Far Cry: New Dawnin lähtökohdat ovat mehukkaat. Ydintuhon jälkeinen luonnon valtaama maailma on kaikessa vehreydessään täynnä potentiaalia tehdä kaikenlaista uutta ja jännää. Pelin tarina kuitenkin tuntuu hiukan venytetyltä lisäosalta, varsinkin kun puolessa välissä peliä paljon mainostettuja ilkeitä siskoksia ei ole näytetty kuin kahdessa välianimaatiossa. Tykinruokana toimivien tusinavihulaisten lisäksi muut tarinan hahmot ovat kovin tyypillisiä ja toimivat ennalta-arvatusti. Yhtä värikkäisiin ja omaperäisiin persoonallisuuksiin ei ylletä kuin mitä aikaisemmissa Far Cry -peleissä on päästy ihastelemaan. Tosin puolen välin jälkeen peliin puhalletaan uutta kipinää yllättäviltä tahoilta. Kaikessa positiivisuudessaankin tämä käänne ainoastaan pirstaloi tarinaa ja saa miettimään, että olisiko New Dawn parsittu kasaan vain useammasta DLC-ideasta.

Pelattavuus ei juuri ole vuodessa muuttunut uudessa Far Cryssa. Silmistä kuvattu räiskintä mahdollistaa juoksentelun, kaahailun ja lentelyn yhtä tasokkaasti toteutettuna kuin aikaisemminkin. Ohjattavuus on tosin lipsahtanut hiukan yliherkäksi konsoliohjausta ajatellen. Esimerkiksi tähtäys ei ole kovin sujuvaa, sillä pienikin tatin heilautus siirtää tähtäintä aivan liian suuren matkan, jotta tarkka ammuskelu olisi mahdollista. Tämä on selkeä muistutus siitä, että FPS-pelit pitäisi aina pelata hiirellä ja näppiksellä. Tätä en muista huomioineeni niin selkeästi Far Cry 5:sta pelatessa.

Far Cry: New Dawn jatkaa samalla "Taistele-kerää-kehity-toista" -linjauksella kuin aikaisemmatkin sarjan pelit. Ydintuhon jälkeinen maailma on roinaa pullollaan, ja tee-se-itse-mentaliteetti on entistä vahvemmin läsnä. Aseita väännetään spray-purkeista moponkahvoihin ja meno on sen mukaista. Värikkäät aseviritykset tuovat uuden ilmeen lisäksi hauskaa piristystä taisteluihin. Hyvänä esimerkkinä toimii sirkkelinteriä sylkevä kaasuase, jonka terät poukkoilevat maastossa vieden mahdollisesti useammankin uhrin kerralla tuonpuoleiseen.

Kerättyä roinaa voi hyödyntää tavaroiden kehittelyyn tai valuuttana erilaisten ostosten tekemiseen. Tarinan kannalta kerättävästä tavarasta pääosassa on etanoli, jota saa kerättyä valtaamalla vihollisten tukikohtia tai ryöstämällä heidän kuljetuksiaan. Etanolia tarvitaan oman tukikohdan kehittämiseen, jotta vihollisilta voidaan suojautua paremmin. Tarinan eteneminen on sidottu tukikohdan kehitykseen, joten tyypillinen keräyssykli pakottaa tekemään jonkin verran sivutehtäviä ja tukikohtien valtausta, jotta homma etenee. Tosin tilannetta voi jouduttaa myös erikseen Ubisoftin kaupasta ostettavilla ubikolikoilla. Jottei kartan jokaista kolkkaa tarvitse kaivaa etanolin nimissä, New Dawnissa vallatun tukikohdan voi putsata kokonaisuudessaan kerralla lisäetanolin saamiseksi. Tämä toiminta tosin palauttaa tukikohdan viholliselle, jotka puolustavat sitä tästä eteenpäin entistä hanakammin.

Peliin on myös lisätty yksittäisiä haasteita, joiden suorittaminen palkitsee pelaajan Perk-pisteillä muiden tavoitteiden rinnalla. Perkeillä kehitetään pelattavan hahmon ominaisuuksia, joka tulee hyvään tarpeeseen. Far Cry: New Dawn nimittäin ottaa aavistuksen realistisemman kannan toimintaan ja liikkumiseen kuin sarjan aikaisemmat osat. Hahmo liikkuu hitaammin ja jäykemmin ja esimerkiksi sukeltelu on yllättävän rajoittunutta verrattuna siihen mihin kyseisissä peleissä on tottunut. Aikaisemmin mainitun sihtauksen lisäksi hahmo myös lataa aseita huomioitavan kauan, joka vei ennenaikaiseen kuolemaan lukuisasti tulitaisteluissa. Tämä realistinen jäykistely kieltämättä nakertaa hauskuutta toiminnasta jossain määrin, mutta samalla antaa uutta perspektiiviä taisteluihin.

Vaikka New Dawnin maailma on sama Hope County kuin Far Cry 5:ssa, ydintuho on muokannut sitä nyt kivan persoonalliseksi. Maailma on vehreä ja täynnä omaperäisen väristä ja -muotoista kasvillisuutta. Eläimet hohkaavat ydinlaskeuman vuoksi sateenkaaren väreissä ja kokonaisuus on kaikin puolin tyylikäs. Tarinan pohjalta on ymmärrettävää, että maailma on hiukan tyhjän oloinen, mutta pelillisestä näkökulmasta tämä tuntuu New Dawnissa hiukan liian staattiselta ja jopa osittain tylsältä. Kaikenlaista toimintaa ympärillä tapahtuu, mutta silti New Dawnin maailma ei hengitä aikaisempien pelien tapaan. Onneksi meininkiä piristää varsin brutaali ote mitä toimintaan tulee. Yllätystapoissa näytetyt animaatiot tekevät todella häijyä ja kirkuvia ihmissoihtuja käy sääliksi. Harmi, etteivät ammutut sirkkelinterät irrottele raajoja, sillä jotain tuon tapaista uutta pelin ilme olisi selvästi kaivannut jäädäkseen paremmin mieleen.

Äänimaailma on New Dawnissa mukavan runsas. Yleinen tausta huomioi hyvin maailman eri paikat yksittäisten äänien ja efektien kanssa. Purot solisevat, pensaat kahisevat, luolat kaikuvat ja niin edelleen. Ääninäyttely on ammattimaista, mutta hahmoihin ei heittäydytä niin intohimoisesti kuin toivoisi. Sentään kuolonkorinat ja jo aikaisemmin mainitut ihmissoihtujen kirkumiset kuulostavat kaikessa karmeudessaan uskottavilta. Far Cry 5:n persoonallinen ja tarttuva uskontopohjainen musiikkiraita ei ole enää läsnä New Dawnissa, ja peli jättää musiikin taustalle varsin geneeriselle eli unohdettavalle tasolle.

Far Cry: New Dawn tuntuu väistämättä liian hätäiseen kyhätyltä sivutuotteelta eikä täysiveriseltä uudelta osalta sarjaan, josta kielii myös tarinatehtävien vähäinen määrä. Samasta maailmasta ei ole osattu puristaa tarpeeksi irti persoonallista sisältöä, ja tarina hahmoineen tuntuu toissijaiselta mielenkiintoisista lähtökohdista huolimatta. Kuitenkin se, mikä on tehnyt Far Cry -peleistä hauskaa viihdettä aikaisemmin, on New Dawnissakin läsnä eli toiminta. Vapaa samoilu kulkuneuvoin ja vihollisten suolaaminen mitä kekseliäimmin tavoin on aina yhtä hauskaa puuhaa. Maailmassa riittää puuhattavaa, erilaisia paikkoja nähtäväksi ja roinaa kerättäväksi kehityksen nimissä. Jos kuitenkin Far Cry 5 on vielä lähimuistissa, ei New Dawn tarjoa lisäammuttavan lisäksi mitään mullistavaa.