Left Alive

Japanilaiset pelintekijät ovat siitä hassuja, että he tykkäävät vähän liian kokonaisvaltaisesti uusiokäyttää aikaisemmin hyväksi todettuja pelejä luodessaan "uutta". Ihan sama onko kyseessä taikametsässä tapahtuva fantasiaroolipeli vai militaristinen ja futuristinen vakoiluhiiviskely: pelin käynnistettyään tietää tarkkaan, mitä on tulossa. Square Enixin uutuus Left Alive ei tunnu olevan tässä suhteessa poikkeus, sillä jo pelin kansikuva tuo kovasti mieleen Metal Gear Solidin.

Tulevaisuudessa massiiviset sodat ovat jääneet taakse, mutta maiden välisiä kärhämiä on silti edelleen pitkin palloa. Kahden kuvitteellisen Euroopan maan sota on kärjistynyt äärimmäisyyksiin, jonka keskiöön pelaaja heitetään. Sotaa tarkastellaan usealta eri kantilta muutaman hahmon näkökulmasta, ja pelaaminen painottuu yksilölliseen toimintaan.

Tarkoituksena on liikkua alueilla annettujen tehtävien mukaisesti ja selvitä hengissä. Päätehtävien kylkeen ilmestyy muutamia sivutehtäviä, joissa siviilejä pitää saattaa turvaan ohjeistamalla heitä kartan avulla. Pelaaja voi valita, edetäkö itse sodan runtelemilla alueilla liipaisin pohjassa kaikkea ampuen, vai turvautuako varjoihin ja äänettömään hiippailuun. Itse käännyin hiiviskelyyn, koska räiskintä oli oikeastaan mahdoton tehtävä. Pelin vaikeustaso on niin haastava ja tallennuspisteet vähissä, ettei hiiviskelykään ilman todellista keskittymistä meinaa sujua. Liikkuminen on jäykkää hahmon edetessä aktivoivia triggereitä odottaen ja etsien toiminto kerrallaan. Nykypäivän dynaamisesta liikkumisesta ollaan hyvin kaukana. Kamera on välillä aivan liian lähellä, jolloin muutenkin hankalista lähitappeluista ei tule oikeastaan mitään. Syvällisyyttä on haettu monivalintakysymyksin, joiden vastaukset vaikuttavat tarinan kulkuun.

Kolmannen persoonan näkökulmasta pelattava Left Alive sisältää paljon erilaisia toimintoja. Liikkumista avittamaan on lisätty juoksu- ja hiiviskelytoiminnot, sekä oleellinen piiloutuminen tavaroiden taakse. Tosin välillä piiloutumisella ei tunnu olevan mitään vaikutusta lähes röntgenkatseella siunattuja vihollisia vastaan, joita sentään voi onneksi niputtaa niin tuli- kuin lyömäasein. Erilaisia tarvikkeita aina itsensä paikkaamisesta asetettaviin ansoihin asti on tarjolla kolmen erillisen tarvikepyörän verran. Valmista käyttötavaraa löytää lojumasta pitkin kenttiä, mutta todennäköisempää on törmätä kaiken maailman hyödyttömältä vaikuttavaan roinaan. Tästä romusta voi kuitenkin nikkaroida itselleen hyötytavaraa parempaan etenemiseen. Nikkarointi muutenkin on isossa roolissa etenemisen kannalta, mutta onneksi se tapahtuu nopeasti selkeiden valikoiden ja pikatoimintojen kautta.

Left Aliven pitäisi olla hiiviskelypeli. Siksi on yllättävää, ettei ettei vihollisia voi eliminoida jollain hiljaisella yllätystapolla. Samoin ihmetystä herättää se, ettei kuolleen vihollisen asetta saa otettua itselleen: tippuessaan maahan tuliluikku katoaa. Jäykästä liikkumisesta ja vanhanaikaisesta pelisuunnittelusta kielivät myös lukuisat epäloogisuudet bugeineen. Pelissä esimerkiksi kartan lukeminen tai tarvikkeiden kasailu tapahtuu reaaliajassa, jolloin muu maailma ei pysähdy. Jos taas hyödyntää maastossa olevia piiloja, kuten roskista tai bajamajaa, ei kartanluku ja tavaroiden väsäily ole mahdollista. Viholliset myös tuntuvat kävelevän valikoivat silmälaput päässään. Välillä pahiksen voi ohittaa hyvinkin läheltä tämän huomaamatta, ja välillä nämä pirulaiset äkkäävät satojen metrien päästä useiden esteiden takaakin. Tällöin alkaa välittömästi tulitus, ja melkein jokainen laukaus osuu. Oman pelihahmon kyvyttömyys kiivetä roskapöntön tai muun vastaavan esteen ylitse on niin ikään hyvin rasittava havainto.

Left Aliven yleinen tyyli on japanilaiseen tapaan huoliteltu ja mielekkään sci-finen. Pelissä on suuri robotteja ja muuta tulevaisuusfiilistelyä. Sodan runtelemat kaupungit ovat uskottavasti raunioina, ja harmaan sävyt toimivat hyvin yhteen pelin tarinan kanssa. Kokonaisuudesta huokuu siis yleisesti uskottavat fiilis. Vaikka graafinen tyyli tuntuu vanhanaikaiselta, on sillä silti osattu vahvistaa pelin hyvää tunnelmaa. Yleisilmettä on kuorrutettu dynaamisilla varjoilla, linssiheijastumilla ja muilla tehosteilla.

Äänipuolella tehosteet ovat hiukan liiankin tutun kuuloisia: aivan kuin kaikki japanilaiset toimintapelit ottaisivat äänensä samasta kirjastosta. Toki efektit istuvat hyvin pelimäiseen toimintaan, mutta silti ne ovat kovin tutun kuuloisia. Hahmojen puheet ovat kaikki ääninäyteltyjä lukuun ottamatta pelaajan tekemiä monivalintajaksoja. Klassisen naiivin tarinan henkilöillä on lähes poikkeuksetta ylinäyteltyä dramaattista vikaa. Lisäksi useampi kuulostaa vielä lapselta, joka odottaa murrosiän alkamista aikuisiästään huolimatta. Lisäksi Left Aliven jatkuvasti toitottama "caution, the enemy is approaching" -lausahdus aina pahiksien liikkuessa tarpeeksi lähellä pelaajaa rohkaisee heittämään kuulokkeet nurkkaan hyvin nopeasti.

Left Alive on toiminnallinen seikkailupeli mielenkiintoisesta aiheesta. Lupaavan monipuolinen sisältö ja toiminta suurilla roboteilla pullistelee potentiaalia räiskimistä myöten. Harmillisesti jäykän ja pahasti vanhanaikaisen toteutuksen ansiosta kokonaisuus lässähtää käytännön ongelmiin. Left Aliven julkaisu on yksinkertaisesti vuosia myöhässä. Tarinan seuraaminen useamman henkilöhahmon näkökulmasta monivalintakysymyksineen auttavat jaksamaan ainakin hetkellisesti. Ei Left Alivesta kuitenkaan matkimiensa klassikoiden veroiseksi peliksi ole.