Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor Suomi
arviot
Anthem

Anthem

Anthemin vakuuttava potentiaali kärsii lajityyppinsä lainalaisuuksista

Matti Isotalon arvion Anthemista voi lukea täältä.

Paljon etukäteen poristu Anthem on ollut nyt pelattavissa jo muutamia viikkoja. Edelleen kovasti negatiivista huomiota sosiaalisessa mediassa ja uutisissa keräävä moninpeliräiskintä on kuitenkin yllättänyt kohtuullisen vahvoilla listasijoituksillaan. Bioware on ehtinyt jo ahkerasti paikkailla julkaisuaan päivityksillä, joten ehkä jo nyt uskaltaa lähteä selvittämään, mikä se Anthem on pelejään.

Bioware on tunnetusti tehnyt vahvoja tarinoita peleihinsä ja Anthemin sci-fi-maailma herätti suurta kiinnostusta. Ei käy kieltäminen, etteikö historiaan ja taustoihin oltaisi pelissä laitettu paljon aikaa. Tarinasta paistaa kuitenkin hiukan läpi se, että sisältöä on jopa liikaa. Anthem sekoittelee merkityksetöntä teknobabletusta ja tekotaiteellista mytologiahömppää niin runsaalla kädellä, että tarinasta on vaikea saada kunnollista otetta. Lopputulos tuntuu vain kikalta myydä kierrätettävää pelattavaa loputtomiin. Tämä tosin on varmaan tarkoituskin, sillä pelaajat halutaan pitää pelin parissa hamaan tulevaisuuteen saakka. Hahmot toimintoineen ovat sentään mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja kemioineen, mutta kaikki ylimääräinen lähitoimintojen ulkopuolelta puuroutuu helposti unohdettavaksi ja korkealentoiseksi taidemöykyksi.

Unohdettavan tarinan sijaan Anthemin voimavarat tulevat sen taisteluosuuksista. Pelin hienosti suunniteltu ja todella monipuolinen maailma toimii oivana taistelutantereena välienselvittelyyn niin maalla, vedessä kuin ilmassa. Pelimekaniikka on hiottu huippuunsa antaen todella hyvän hallinnan hahmoon. Ampuminen on tarkkaa, ja sitä voi harrastaa useilla eri käsiaseilla unohtamatta lukuisia räjähteitä ja elementtipaukkuja. Vihollista riittää ammuttavaksi tyypillisistä sotilaista isoihin hirviöihin ja tultasyöksevistä lentoliskoista täysin harmittomiin pupueliöihin lukuisilla eri tavoilla. Napakalta tuntuvan ampumisen lisäksi erittäin suurta hyvänolontunnetta taisteluun ja yleiseen maailman tutkimiseen tuo hahmojen lentelyominaisuus. Ison mittakaavan maailma on kuin tarkoitettu tutkittavaksi lentelemällä kiitos massiivisten korkeuserojen. Lentelystä välittyy todellinen Iron Man -olo, ja se on huolitellun toteutuksensa ansiosta todella palkitseva kokemus. Harmillisesti tarina ja valittu lajityyppi eivät taivu tarjoamaan kovinkaan monipuolista tehtävävalikoimaa, jolloin jokainen toimeksianto on ainoastaan vihollisten rei'itystä tuhoamisen, suojelun ja tavaran keräämisen nimissä. Esimerkiksi jonkin ison liikkuvan jahtaaminen lentämällä olisi ollut piristävä lisä toimintaan.

Lajityyppinsä johdosta Anthemissa tavaran keräily ja kyhäily ovat suuressa roolissa. Tällä loputtomiin jatkuvalla kerää ja kehity -menetelmällä saadaan peliin jälleen lisää tyhjänpäiväistä sisältöä. Vaikka roinaa tulee pelissä ovista ja ikkunoista, ja tavaraa voi kyhäillä ja tehostaa koko sielunsa kyllyydestä, ei se onneksi tunnu lamaannuttavan peli-iloa. Toki jokaisen tehtävän päätteeksi kaiken tavaran läpikäyminen ja päivittely parempaan roinaan alkaa ajankäytön takia hiukan häiritsemään, mutta järjestelmä on sentään selkeä ja suoraviivainen. Enemmän touhussa rassaa sen merkityksettömyys. Peli nimittäin nostaa vastusta hahmon kehityksen myötä, jolloin peli on jatkuvasti yhtä haastava. Ei siis ole väliä, kuinka superin hahmon saa kehitettyä: Anthem vastaa haasteeseen aina samalla mitalla.

AnthemAnthemAnthemAnthem
AnthemAnthemAnthemAnthem