Nier: Automata Game of the Yorha Edition

Nier: Automata on kerännyt ylistystä arvostelijoiden ja pelaajien keskuudessa aina siitä lähtien, kun se kaksi vuotta sitten julkaistiin. Hype on ollut sen verran intensiivistä, että jopa pelkoni japanilaisroolipelejä kohtaan väistyi mielenkiinnon tieltä. Nyt pelistä on julkaistu Game of the Yorha Edition, joka tarjoaa mahdollisuuden tutustua tähän maailmanmaineeseen nousseeseen ilmiöön.

Pelin tarina on mielenkiintoinen yhdistelmä dystooppista tulevaisuuden kuvaa ja olemassaolon syvällisempää pohdiskelua. Korkealentoista sisältöä osataan vetää takaisin maanläheisemmäksi konkreettisin esimerkein ja mielenkiintoisin yhteyksin ihmisten ja koneiden välillä. Japanilaiset outoudet nostavat päätään pitkin tarinaa, mutta tekijät ovat osanneet hillitä pahimmat sekoilunsa ja kokonaisuus ei ole häröilyn pilaama. Mielenkiintoisena lisänä Nier: Automatan läpäisy aktivoi uuden tilan pelissä, joka syventää tarinaa uudelleenpeluukerralla. Itse asiassa pelin voi pelata läpi lukuisia kertoja saaden uutta tietoa tarinasta ja muokaten samalla itse pelillistä sisältöä. Itselleni kuitenkin yksi läpipeluukerta oli tarpeeksi, enkä lähde uhmaamaan sietokykyni rajoja kiehtovasta ideasta huolimatta.

Nier: Automatan positiivinen yllätys tulee sen omaperäisestä taistelujärjestelmästä. Usean eri pelityylin saumaton yhdistelmä luo tehokkaan ja yllättävän raikkaan perspektiivin taisteluun robotteja vastaan. Kamerakulman vaihtelu ja lukitseminen kolmiulotteisessa mättöpelissä on suuressa vaarassa epäonnistua, mutta näköjään ammattimaisesti toteutettuna se on yllättävän palkitsevaa. Bullet Hell -tyyliselle räiskimiselle ja miekalla huitelulle saa vastineeksi läjäpäin vihollisia ja kirjaimellisesti taivaan täyttäviä luotiseinämiä. Peli osaa myös uudistua heittäen pelaajan välillä taivaalle jonkinlaisen hävittäjärobotin puikkoihin, jolloin peli muovautuu taas uudenlaiseksi toimintapeliksi. Taistelua myös piristää vihollisten kirjo niin tyylin kuin kokonsakin puolesta. Vihollisten kokoskaala vaihtelee metrin mittaisista sotilaista aina satametrisiin jättiläisiin, mikä auttaa kivasti pidentämään pelinautintoa.

Peliin on kehitelty toimiva ohjattavuus monipuolisiin taisteluihin. Käsillä riittää tekemistä, kun hahmon liikkumisen ja lyömäaseiden lisäksi samanaikaisesti ohjattavissa on mukana liikkuva robotti, joka hoitaa ampumisen. Hetken pelaamisen jälkeen hyvin käskyihin reagoivaan ohjaamiseen kuitenkin tottuu, ja taisteluista tulee todella lennokkaita ja räiskyviä. Pelkän liikkumisen ja taistelun lisäksi kerättävää roinaa voi hyötykäyttää energiana ja erilaisina taistelun tehostuksina. Näiden hyödyntämiseen eivät kuitenkaan ohjaimen napit taivu enää yhtä soljuvasti, vaan osan tehosteista jouduin aktivoimaan valikkojen kautta, joka pahimmillaan katkaisee vauhdikkaan taistelun kuin seinään. Valikoista voi myös säädellä pelaajan ja häntä auttavien hahmojen toiminnallisuustasoja ja muita ominaisuuksia, jotka nostavat strategisuudessaan ja monipuolisuudessaan Nier: Automatan selkeästi yli tavanomaisten mättöpelien.

Vaikka pelissä seikkailtavan maailman autioituminen onkin tarinallisesti selitettävissä, on selvää, että siitä on saatu syy säästellä Playstation 4:n tehoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Nier: Automata olisi missään nimessä graafisesti heikko. Päinvastoin peli on tyylitelty todella näyttäväksi vahvojen sävytysten ja efektien avulla. Visuaalisesti peli loistaa vahvimmillaan persoonallisen ja yksityiskohtaisen designin avulla, jossa japanilainen mielikuvitus pääsee valloilleen. Robotit ovat perusmuodoistaan huolimatta varsin eläväisiä ja raunioitunut maailma yleisesti uskottava. Harmillisesti pelaajaa kohti ammuttavat väripallot eroavat muuten pelin uskottavasta ilmeestä pahasti. Vaikka tämä olisikin kumarrus entisaikojen shoot'em'up -pelejä kohtaan, on se silti epälooginen ja ennen kaikkea häiritsevä ratkaisu. Pelissä vaikutuksen tekee myös sen mahtava mittakaava, joka näkyy laajoissa alueissa ja ennen kaikkea hulppean kokoisissa jättiläisvihollisissa.

Ääniefektit istuvat luonnollisesti kuvaan, eivätkä puhutut äänet sorru tyypilliseen japanilaiseen kimitykseen mitenkään pahemmin. Pieniä lapsellisia ylilyöntejä on aika ajoin havaittavissa, mutta kuten tarinan puolesta eivät nämäkään pilaa kokonaisuutta. Osa puheena alkaneista keskusteluista hahmojen välillä saattaa muuttua yllättäen tekstin lukemiseksi, mikä taas muistuttaa muista japanilaisista roolipeleistä, jossa napin rämppäys keskustelusta eroon pääsemiseksi käy kuntoilusta. Onneksi Nier: Automata ei sorru tähänkään, vaan jopa tekstiosuudet pysyvät hillittyinä. Musiikki on toteutettu koko sydämestä ja ammattiottein, jolloin se parhaimmillaan muistuttaa Ghibli-animaatioista kauneudellaan. Mieleen jäävät soinnut ja laulunpätkät ovat tunnetta täynnä vahvistaen pelikokemusta suuresti.

Nier: Automata palauttaa uskoani japanilaishenkisiin roolipeliseikkailuihin syvällisen ideansa, persoonallisen ilmeensä ja monipuolisen taistelunsa ansiosta. Peli ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu, sillä kaikesta piristävästä sisällöstä huolimatta japanilaisuus nostaa ilkeää päätään tässäkin kokonaisuudessa. Hetkittäiset häröilyt, lapselliset ylilyönnit tarinassa ja tietynlainen kaavamaisuus ja järjestelmällisyys alkavat osittain puuduttamaan varsinkin, kun tehtävien välille tulee liikaa juoksentelua. Pelissä edetessä alkaa tekeminen tuntumaan enemmän ja enemmän ajan haaskaukselta, kunnes eteen isketään taas jotain piristävää ja erilaista. Tällainen pallottelu mielenkiintoisen ja turruttavan sisällön välillä säännöllisen epäsäännöllisesti saa läpäisemään pelin, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, en löytänyt pelistä kipinää lukuisille uusintapelikerroille, vaikka ne kuinka täydentäisivätkin tarinaa.

Pelin Game of the Yorha Edition, mikä on verrattavissa perinteiseen GOTY-julkaisuun, ei oikeastaan tuo ihmeitä peliin. Verrattuna tavalliseen versioon tämä uudistettu painos antaa pelaajalle ainoastaan vaihtoehtoisia skinejä hahmoille ja muuta pientä visuaalista tehostusta.