Burnout 3: Takedown on monien mielestä paitsi se paras Burnout-peli, myös ehkä se kaikkien aikojen paras niin sanottu arcade-ajopeli. Sittemmin monet kehittäjät ovat pyrkineet luomaan Burnoutin taikaa uudelleen. Dangerous Driving on miltei yksi yhteen tehty kopio vuoden 2004 Burnoutista. Tälle on hyvä syy, sillä Three Fields Entertainmentin on perustanut joukko entisiä Criterionin työntekijöitä, jotka siis työstivät Burnout-sarjaa. Vanhaan kunnon Burnoutiin ei ole saatu uutta peliä aikoihin, joten hyvän reseptin suora kopiointi ei sinänsä ole huono asia. Ongelma on siinä, että kopiointi on tehty aivan liian orjallisesti aina latausruutuja myöten. Toki myös eroja on, mutta niin sanotun henkisen jatko-osan identiteetti on aivan selvä.
Yksinpelissä on valittavana lukuisia eri pelimuotoja: klassinen Race, yhtä vastustajaa vastaan pelattava Face Off, aika-ajo Shakedown, Pursuit ja niin edelleen. Shakedownia lukuun ottamatta peli palkitsee aggressiivisuuden kilpakumppaneita kohtaan. Kolareiden aiheuttaminen hidastaa kilpakumppanien peliä, ja antaa samalla pelaajalle itselleen boostia. Kaikkia pelimuotoja testataan yksinpelitilassa Dangerous Driving Tour, joissa toki ajetaan monenlaisilla erilaisilla autoilla. Vaihtelua piisaa, sillä jokainen tarjoaa omat haasteensa. Esimerkiksi Pursuitissa jahdataan poliisiautolla rosvoja. Vaihtelun ansiosta Dangerous Driving Tour pitää mielen virkeänä pitkään.
Ratoja on niitäkin runsaasti aina revontulien alla kurvailusta vuoren uumenissa kaasutteluun saakka. Ratojen vaihtelevuuden kruunaa onnistunut graafinen ulkoasu, ja alueet heräävät eloon uskottavan valaistuksen ansiosta. Harmillisen monessa kentässä aurinko on kuitenkin niin alhaalla suoraan edessä, että ajaminen muuttuu vaikeaksi. Jokaisessa radassa on myös omat ympäristöön liittyvät haasteensa, kuten odotetut korkeat hyppyrit.
Ratojen vaihtelu ei valitettavasti päde autovalikoimaan. Jokaisessa luokassa on kourallinen autoja, jotka sitten avautuvat käyttöön pelin edistyessä. Autoja ei kauheasti myöskään tuunata muuta kuin auton värin osalta. Toisin sanoen kyseessä ei ole kovan linjan autosimulaattoripelaajille suunnattu peli, vaan myös kevyemmän arcade-ajon fanit otetaan huomioon. Ehkä tämän vuoksi auton ohjaaminen on hyvin yksinkertaista, ja auto kääntyy luonnottoman liukkaasti pienelläkin tatin kääntämisellä. Ajaminen on totisesti helppo oppia, mutta vaikea taitaa. Totuttelujakson aikana tulee törmäiltyä runsaasti ajoradan seinämiin ennen kuin ohjaukseen oppii.
Pelaamisen tyydyttävyys muodostuu luonnollisesti suurimmaksi osaksi ajamisen intensiivisyydestä, toisin sanoen läheltä piti -tilanteista, törmäyksistä ja kilpakumppanien radalta suistamisesta. Tunnelma on siis aivan sama kuin Burnoutissa, samoin tunnusomainen vauhdintunne. Harmillisesti törmäykset tuottavat hieman enemmän päänvaivaa kuin olisi hyväksi. Muinoin Burnout 3:ssa kolaroinnin jälkeen ajamista pääsi jatkamaan lähes välittömästi. Nyt kuitenkin paluuta radalle edeltää harmillisen pitkä lataustauko, joka tappaa kokonaan ajamiseen huolella luodun vauhdin tunteen. Tämä on merkittävä ongelma ottaen huomioon, miten tärkeässä osassa vauhdintunne muuten on.
Tällä hetkellä tarjolla on ainoastaan yksinpeli Dangerous Driving Tour, sillä moninpeli lisätään mukaan ilmaisena päivityksenä kuukauden kuluessa julkaisusta. Yksinpelissäkin on paljon pelattavaa, mutta moninpelin lykkääminen julkaisun jälkeiseen aikaan on sääli.
Kopioinnin uskollisuudesta huolimatta Dangerous Driving ei täysin tavoita Burnout 3:n taikaa. Kevyen ja vauhdikkaan arcade-rällättelyn fanien kannattaa meno kuitenkin katsastaa.