Beat Blaster

Beat Saber (Beat Games, 2018) tanssi suoraan pelaajien sydämeen nokkelalla tavallaan yhdistää rytmimusiikkia ja fyysistä virtuaalipelaamista. Ei siis ollut kuin ajan kysymys, milloin menestyskaavaa lähdetään kopioimaan helpot rahat mielessä. Ensimmäiseksi apajille selviää Ivanovich Games SL:n Beat Blaster, joka lupailee vauhdikasta toimintaa menevän teknobiitin tahdissa.

Beat Blaster käynnistyy suoraan ohjainvalikkoon, josta positiiviseksi yllätykseksi on valittavissa kaikki Playstation 4:n ohjaimet. Koska kyseessä on ammuskelupeli, Aim-ohjain on ainoa oikea valinta omasta mielestäni. Ohjaimen valinnan jälkeen eteen tulee tila, joka sisältää kahden kuvan epämääräiset liikkumisohjeet, tulostaulusijoitukset ja pelin käynnistyksen. Itse pelin lisäksi tätä tilaa enempää pelissä ei ole läpikäytävää. Yksinkertaisesta rakenteesta kertoo jotain jo sekin, etten löytänyt edes mahdollisuutta vaihtaa aluksi valitsemaani ohjainta toiseen. Peli ei reagoi uuden ohjaimen käynnistämiseen millään muotoa. Itseasiassa Aim-ohjaimella sijainnin tarkennuksen tehdessä muutamaan kertaan peli hävittää koko ohjaimen, eikä silloin ole muuta tehtävissä kuin pelin uudelleenkäynnistys. Tosin epäilen tästä ongelmasta osaksi itse ohjainta, sillä muistelen kokeneeni samanlaisia ongelmia muidenkin Aim-ohjainta tukevien pelien kanssa.

Beat Blasterin idea on selkeä, vaikkei sitä selitetä missään. Hahmolla on tarkoitus juosta esteitä kuhiseva rata maaliin. Esteinä toimivat erilaiset robotit, joita voi matkan varrella pelkän väistelyn sijaan myös ampua palasiksi. Ampuminen ei ole välttämättömyys tason selvittämiseen, mutta ammutut viholliset kerryttävät pistesaldoa ja kieltämättä myös helpottavat etenemistä. Peli päättyy heti ensimmäiseen osumaan, olipa kyseessä robotti, sen ammus tai vaikka vain seinä.

Rata on pilkottu osiin, jotka pitää läpäistä annetun ajan puitteissa. Maalin jälkeen jatketaan seuraavaan rataan ja niin edelleen. Yksikään tasoista ei ole koskaan samanlainen, sillä peli luo esteitä sattumanvaraisesti jokaiselle pelikerralle. Yhteys musiikkiin on harmillisesti pelkkä visuaalinen kikka tasossa vaanivien olioiden ainoastaan hytkyessä jytkeen tahtiin ja seinien koristelun reagoidessa musiikkiin spektrogrammiefektein. Olisin odottanut jonkinlaista oikeaa kytköstä rytmin ja olioiden välillä, kuten esimerkiksi Rezissä (Sonic Team, 2001) ja Beat Saberissa asia hoidettiin.

Ensimmäinen pelikertani loppui alle sekunnissa lävähtäessäni seinään oven vieressä, josta pitäisi astua itse peliin. Tässä vaiheessa en siis ollut vielä huomannut niitä epämääräisiä liikkumisohjeita. Opin kuitenkin virheistäni ja huomasin, että silmissä kuvatussa pelissä liikutaan pelkästään pään asentoa muuttamalla. Erittäin herkkä ohjattavuus säikäyttää aluksi, ja vie ennenaikaiseen turmioon lukuisia kertoja ennen vauhtiin tottumista. Yllättäen kuitenkin ainoastaan eteen- ja sivuille rajoitettu liikkuminen hurjassa vauhdissa tuntuu lopulta harvinaisen toimivalta ja palkitsevalta ratkaisulta.

Odotettuun tapaan Aim-ohjaimella ampuminen on tarkkaa ja nautinnollista. Koska ammuksista ei tarvitse välittää, pientä jäähdytystaukoa lukuun ottamatta räiskiminen luo hyvää toiminnan tunnelmaa robottien räjähdellessä ympärillä. Nopea eteneminen kapeilla käytävillä ja silmitön tulitus laseraseilla tuovat elävästi mieleen intensiiviset Megazone-sessiot. Myös Move-ohjaimella sihtailu toimii hyvin laserin ampaistessa juuri sinne, minne halusinkin. Tosin jäin ihmettelemään, että pelin kansikuvasta ja mainosvideoista huolimatta en saanut kuin yhden tussarin käteen, vaikka molemmat Move-ohjaimeni olivat aktiivisia.

Beat Blaster on graafisesti todella vaatimaton. Vaikka ilme pelissä on huoliteltu, on se myös samalla autuaan vanhan ja yksinkertaisen näköinen. Voin ymmärtää viittaukset alkuaikojen Space Invadersiin (Taito, 1978) ja vastaaviin klassikoihin, mutta enimmäkseen pelistä kumpuaa hätäisen kyhäilyn makua. Sahalaitaiset mallit ovat todella yksinkertaisia ja tekstuurit pitkälti yksittäisiä värejä. Taustalla näkyvä tähtitaivas on näyttävä arkistokuva, eikä pelissä ole mitään erikoisefektejä näkyvissä. Peli sentään pyörii sulavasti kovemmissakin vauhdeissa, vaikka alustana on tavallinen Playstation 4. Positiivisena yllätyksenä vauhdikas meno ei aiheuttanut pahaa oloa tai huimausta pidemmänkään pelisession aikana.

Peli onnistuu alisuoriutumaan myös äänipuolellaan. Mahdollisesti samainen klassikkopelien kumartelu tausta-ajatuksenaan Beat Blasterin äänet ovat pitkälti tylsän monotonista piuta ja pauta. Erityisesti aseen todella nuhainen lasersuhahdus oikein harmittaa hukatulla potentiaalillaan. Musiikkipelinä itseään mainostavan räiskinnän musat ovat yhtä nopeasti unohdettavissa kuin niiden yhteys pelin tapahtumiinkin. Pitkälti vain yksinkertaisia taustabiittejä ja äänikirjaston käsitystä elektronisesta musiikista sisältävä ääniraita ei sentään kuulosta hirveältä, mutta ei myöskään onnistu nostattamaan tarvittavaa biletunnelmaa.

Beat Blaster jättää pahasti lunastamatta mainostensa lupaamaa potentiaalia. Kokonaisuus on selvästikin kyhätty hätäisesti muutaman hyvän idean päälle, ja myyntiä yritetään kasvattaa menestyneen Beat Saberin vanavedessä. Täytyy kuitenkin myöntää, että vauhdilla käytävissä eteneminen ja robottien räiskimisessä on jotain, mikä estää luovuttamasta lukuisista kuolemista huolimatta. Huoletonta mutta haastavaa menoa riittää pelissä 30 tason verran, joten kyllä tästä kovimmat toimintapeli-intoilijat pelattavaa saavat rahan edestä.