Generation Zero

Palaat yksin tai ystäviesi kanssa takatukka sotkussa reissusta. Depeche Mode, Madonna ja Anthrax päässä soiden saavut kotikylään huomataksesi, että ihmiset ovat poissa ja aavemainen ilmapiiri on vallannut aiemmin niin tutun ja turvallisen saarimaiseman. Poliisiauton valot vilkkuvat kaukaisessa usvassa. Sen takaa kuuluu metallin kirskuntaa ja asfalttia vasten koliseva kävelyääni.

Generation Zero on ruotsalaisen Avalanche Studiosin erikoinen sivuprojekti. Just Cause -sarjasta paremmin tunnettu poppoo on pistänyt kotimaisuusasteen huippuunsa tuodessaan ruudulle ehdan 80-luvun ruotsalaismaiseman punaisine mökkeineen ja savuavine Stridvagn-panssarivaunuineen. Veden ympäröimälle alueelle kuvitteelliseen maalaiskuntaan sijoittuvassa pelissä ryhmä nuoria joutuu selvittämään, miksi koneet ovat yllättäen vallanneet maailman, ja miten niitä vastaan voi taistella. Erilaiset tuliaseet, hämäämiseen tarkoitetut sähikäiset sun muut sekä vähitellen kasvava kykyvalikoima antavat mukavan arsenaalin niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin koneiden päihittämiseen.

Generation Zeron maailma on varsin nätti, joskin aavistuksen kolkko ja suurilta osin tyhjää täynnä. Se ei pelkää jaksottaa toimintaa joskus pitkillekin väleille pelaajien haahuillessa yksin tai ryhmässä suomalaisillekin tutunoloisten metsämaisemien läpi kohti seuraavaa talorykelmää tai kiinnepistettä. Tämän ansiosta peli onkin varsin tunnelmallinen erinomaisen äänimaailman säestämänä, mutta ajoittain aavistuksen tylsä niille, jotka kaipaavat enemmän suoraa toimintaa. Etenkin alkupuolella rajallisten resurssien kanssa toimiessa mikä tahansa yhteenotto voi olla fataali, joten pusikosta toiseen hiivitään pieni pelko persiissä. Kasettisoittimia, hätäraketteja ja muuta roboja hämäävää viskottavaa löytyy onneksi yllin kyllin.

Tunnelma muuttuu kuitenkin varsin nopeasti aseistuksen muuttuessa pistooleista rynnäkkökivääreiksi ja jopa singoiksi. Ammuksiakin on holvattu ruotsalaisiin koteihin ja latoihin hämmentävissä määrin. Länsinaapurit ovat selkeästi varautuneet pahimpaan hamstratessaan täysvaippaluoteja wc-kaapin päälle. Koneet monipuolistuvat samalla tuoden vastaan entistä vaarallisempia vastustajia lentävistä pörriäisistä valtaviin aseistetulta maansiirtokoneelta vaikuttaviin kaksijalkaisiin asti. Valtavaa vihollisvalikoimaa ei tosin ole luvassa, ja hyvän taktiikan keksittyään sitä voi soveltaa läpi pelin eri taistelutilanteisiin.

Toiminnan, käyttöliittymän ja sisällön määrän osalta peli on selkeästi AAA-titteliä kevyempi. Aseiden tuntuma on "ihan kiva", joskin aavistuksen leijuva ja epämääräinen. Tämä saattaa olla täysin suunnitelmallinen ratkaisu, sillä kasariteinien ei luulisikaan olevan rambomaisia aseenkäsittelijöitä. Käyttöliittymä jättää toivomisen varaa pienten asioiden kuten tavaroiden keräilyetäisyyden (pelissä nuohotaan todella paljon mökkejä, autoja ja muuta ammusten ja lisärojun toivossa) ja esineiden manageroinnin osalta. Sisältöä on ihan mukavasti puolilineaariseen räiskintään, mutta vihollistyyppejä saisi olla melkeinpä toinen mokona lisää toiminnan monipuolistamiseksi. Kosmeettisia esineitä pilottitakeista lippiksiin, meikkeihin ja aurinkolaseihin on sentään melkoinen läjä, jotta jokainen voi larpata oman elämänsä ihmemiestä tai high school -pudokasta.

Generation Zero jätti ihan mukavan jälkimaun pelin käsittelemää aikakautta eläneelle ja samanlaisissa metsissä samonneelle pelaajalle. Noin 35 euron hintaisena se tarjoaa mukavan sympaattisen paketin ainakin kaverin kanssa räiskivälle pelaajalle, joka on valmis sietämään pieniä sisällöllisiä puutteita ja toiminnallisia rujouksia uppoutuessaan aina niin ihanan kahdeksankymmentäluvun synamusiikkiin Stranger Things -hengessä.