Suomi
Gamereactor
elokuva-arviot
Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsody

Elokuva rock-yhtye Queenista on Oscarinsa ansainnut.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Dokumentaariset rock-elokuvat kärsivät oman kokemukseni mukaan siitä, että niissä keskitytään kaikkeen muuhun paitsi siihen musiikkiin. Tähän loveen lankesi ainakin joskus muinoin arvioimani Doorsin keulakuva Jim Morrisoniin keskittyvä elokuva. Brittiläisestä Queen-yhtyeestä kertova Bohemian Rhapsody onnistuu löytämään tasapainon ulkomusiikillisten asioiden, ja sen varsinaisen musiikin ja bändin muun uran esittämisen välillä. Monellakin tavalla vaikuttava teos on Oscar-palkintonsa ansainnut.

Bohemian Rhapsody keskittyy ennen kaikkea Queen-yhtyeen laulajan Freddie Mercuryn tarinaan. Leffa olisi voinut toimia myös puolustuspuheena seksuaalivähemmistöille tai saarnana tietynlaisen elämäntavan turmiollisuudelle (mutta niin ei tehty). Mercury nimittäin oli homoseksuaali, joka menehtyi AIDSiin 1990-luvun alussa. Seksuaalinen suuntautuneisuus on osa elokuvaa, mutta se ei ole korostuneessa roolissa. Yhdessä kohtauksessa bändin kitaristi Brian May (Gwilym Lee) jopa kysyy toimittajilta, eikö kukaan halua keskustella musiikista ja yhtyeen uusimmasta levystä. Toteutuksessa huomiota saavat hyvinkin tasapainoisesti niin musiikki, bändin jäsenten omat edesottamukset kuin muutkin yhtyeelle tärkeät ihmiset.

Näyttelijät on selvästi valittu sen mukaan, kuka pystyy muovautumaan esittämänsä ihmisen mukaiseksi mahdollisimman hyvin. Lisämateriaaleissa uhrataan varsin paljon aikaa juuri tämän asian selittämiseen. En ihmettele lainkaan, että Freddie Mercuryn roolin tehnyt Rami Malek palkittiin suorituksestaan Oscarilla. Yhtä hyvin onnistuvat niin ikään myös lavastus ja puvustus. Vuosikymmenet vaihtuvat, ja se näkyy niin vaatetuksessa, hiustyylissä kuin lavasteissakin. Ruudulla vilahtaa joitakin vuosilukuja, mutta aikakauden pystyisi määrittelemään myös vaatteista ja hiuksista.

Bohemian RhapsodyBohemian RhapsodyBohemian RhapsodyBohemian Rhapsody

Ajan kulumista ei kuitenkaan jätetä pelkästään peruukkien ja vaatteiden huoleksi. Keskeiset henkilöhahmot tietysti kehittyvät ajan saatossa, ja tämäkin esitetään hyvin. Leimallisimmat persoonallisuuspiirteet pysyvät toki ennallaan, mutta bändin jäsenet oppivat elokuvan aikana niin itsestään kuin toisistaankin. On kiintoisaa havaita, miten yhtyeen keskinäinen dynamiikka on erilaista elokuvan alussa sen loppuun verrattuna.

Tämä on mainos:

Tärkeintä tällaisessa elokuvassa on tietenkin musiikki. Tunnettujen hittibiisien muotoutuminen on osattu upottaa osaksi muuta tarinaa ilman, että ne tuntuvat millään muotoa irrallisilta. Oma suosikkini Queenin biiseistä on The Show Must Go On, jota valitettavasti ei leffassa kuulla lainkaan. Tämän voinen laskea koko rainan ainoaksi huonoksi puoleksi. Kappale on julkaistu vieläpä Freddie Mercuryn kuolinvuonna 1991, joten se olisi sopinut hyvin elokuvan lopetukseksi.

Lisämateriaaleja ei paljoa ole, mutta mukana ovat juurikin ne asiat, jotka saattavat jäädä kiinnostamaan elokuvan katsomisen jälkeen. Malekin valmentautuminen Mercuryn rooliin saa paljon aikaa, ja elokuvan teosta yleisesti kertovat varsin laveasti bändin oikeat jäsenet Brian May ja Roger Taylor. Ehkä enemmänkin lisämateriaaleja olisi voinut olla, mutta ne kaikki olisivat olleet vain ylimääräistä tauhkaa. Jo elokuva itsessään on niin hyvä, ettei se olisi välttämättä tarvinnut lisämateriaaleja lainkaan.

Queen on itsessään kappale populaarikulttuurin historiaa, ja elokuvana Bohemian Rhapsody saattaa ajan myötä hyvinkin kohota samaan kastiin.

Bohemian RhapsodyBohemian Rhapsody
Tämä on mainos:
HQ
10 Gamereactor Suomi
10 / 10
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä