Generation Zero

Gamereactorin ensimmäisen arvion voi lukea täältä.

Generation Zeron idea kiinnitti huomioni omaperäisellä sisällöllään. 80-luku, robotit ja pohjoismaalainen ilmapiiri iskivät kaikki jollain lailla lähelle omia mieltymyksiä, joten tuotosta jäi odottamaan mielenkiinnolla. Julkaisun jälkeen pelistä ei ole kantautunut korviini oikeastaan minkäänlaista porinaa hyvässä tai huonossa, mikä vaikutti oudolta. Kyseessä on kuitenkin naapurimaan kohtuullisen ison studion tekemä peli, jolla on jo entisestään näyttöä laatujulkaisuista.

Pelin alkuasetelma on erittäin lupaava. Hylätyn saaren vähäeleisyys ja asioiden selittämättömyys luovat vahvaa aavemaista tunnelmaa pelaajan yrittäessä selvittää tapahtumien syitä taakse jätetyistä lappusista ja vastaajaviesteistä. Ajatustasolla täysin ulkopuolisilta tuntuvat robotit istuvat maisemaan yllättävän uskottavasti, ja antavat piristävää vastakkainasettelua vuosikymmenten takaisen maailman teknologiseen tilaan. Maailman taustoja raotetaan vain muutaman lauseen verran antaen itse pelaamisen avata tilannetta.

Alueiden epätoivoinen koluaminen hyötytavaran perässä ja hikiset taistot robotteja vastaan ovat omiaan tehostamaan Generation Zeron realistisuuden tuntua. Tyypilliset kolmannen persoonan perspektiivistä pelattavien pelien toiminnot ovat sopivan rajattuja pitämään menon suoraviivaisena. Ampuminen on hiukan epätarkkaa touhua, mutta toisaalta juuri se auttaa tekemään taisteluista sopivan kaoottisia. Tällaisina tilanteet voisi oikeastikin nähdä tapahtuvan taistellessa tappajarobotteja vastaan naapurimetsissä ruosteisten metsästyskiväärien kanssa.

Tunnelmaa pelissä laskee sen kyvyttömyys uudistua tarpeeksi matkan varrella. Hyvin samanoloisten rakennusten tyhjentäminen roinasta alkaa puuduttamaan pidemmällä aikavälillä eikä erilaisia vihollisiakaan tule vastaan kuin vasta lukuisten tuntien jälkeen. Tässä vaiheessa peli muuttuukin vaikeudeltaan aivan eri asteelle, ja aikaisempi teinien sissisodan leikkiminen muuttuu vakavaksi kamppailuksi hengestä. Yllättävän ison alueen samoamiseen olisivat erilaiset kulkuneuvot omiaan. Generation Zerossa onkin lukuisia hauskoja autoja ja traktoreita näytillä, joita ei voi kuitenkaan suureksi pettymykseksi hyödyntää ajamiseen. Muuten kohtuullisen sujuvan etenemisen rampauttaa kuitenkin lähes kokonaan pelin inventaariojärjestelmä, joka on yksinkertaisesti ihan hirveä. Tavaroiden käsittely on tehty niin järkyttävän hankalaksi ja epäloogiseksi, että hermot menevät välittömästi joka kerta kun tavaroita pitää käsitellä, ja sitä tapahtuu usein.

Ainakin Xbox One X:llä Generation Zero näyttää oikein hienolta. Pelimaailma on mallinnettu jokaista yksityiskohtaa myöten, ja se näyttää samalta kuin takapihaltani alkava metsä. Realistista näkymää tehostamaan peli hyödyntää tyylikkäitä valoefektejä ja dynaamisia sääolosuhteita vuorokauden rytmityksen myötä. Lehdet leijailevat ilmassa, ja puskat heiluvat tuulessa ihailtavan autenttisesti. Hahmoihin on osattu luoda oivaa kasariteinin angstia ja robotit ovat omaperäisiä ja mielenkiintoisia tehden hyvin selkeäksi pelaajaa vaanivan uhkan.

Pelissä sydäntä lämmittää huolella toteutettu syntsapoppi, joka luo oivasti tunnelmaa menneestä ajasta ja pelissä käytävistä mittelöistä. Äänipuoli tukee hyvin pelin realistista otetta, mutta olisin toivonut siltä hieman korostusta, sillä vastassa on kuitenkin tappajarobotteja.

Generation Zerossa on potentiaalia laadukkaaseen sotimiseen yksin tai kaverin kanssa, mutta ensisijaisesti pisteet pelille lähtevät realistisesta tyylistä ja rohkeasta vedosta tehdä jotain omaperäistä. Tietynlainen jäykkyys ja askeettisuus ovat oivia tunnelmanluojia taisteluissa robotteja vastaan kotometsissä. Peli kuitenkin kärsii häiritsevän heikoista valikkoratkaisuista, epäloogisista käytännön ongelmista ja rakenteellisista puutoksista, joiden lisäksi tekniset bugit vain pahentavat tilannetta. Hiukan keskeneräiseltä tuntuvalla pelillä on kuitenkin mahdollisuus nousta kaiken potentiaalinsa tasolle mahdollisten päivitysten myötä. Niitä siis toivolla odottelen.