Life is Strange 2 - Episode 3: Wastelands

Kahden aiemman episodin arviot pääsee lukemaan täällä ja täällä.

Episodimuotoinen Life Is Strange 2 on edennyt jo kolmanteen jaksoonsa, ja Diazin veljekset ovat ajautuneet pakomatkallaan Kalifornian auringon alle. Daniel ja supervoimainen Sean-pikkuveli paiskivat matkakassaa kartuttaakseen hommia laittomalla kannabisplantaasilla, jossa myös metsässä asustelevan hippikommuunin jäsenet tienaavat taskurahaa. Daniel ja Sean sopivat amerikkalaisen yhteiskunnan kyydistä pudonneiden karkulaisten sekaan, mutta yhdeksänvuotiaan pikkuveljen voimistuneet kyvyt pysyvät enää vaivoin piilossa leirielämän käänteissä. Plantaasia pyörittävät huumerikolliset puolestaan alkavat kyllästyä uppiniskaisen työvoiman hallinnoimiseen, eikä mukana roikkuva alaikäinen työntekijä varsinaisesti kohenna tunnelmaa.

Wastelands-episodin tarinalliset jännitteet ovat erittäin mielenkiintoisia elementtejä, joiden muodostama ruutitynnyrimäinen soppa tempaisee pelaajan välittömästi mukaansa. Olin kuitenkin mielissäni siitä, että käsikirjoittajat eivät ole suinkaan unohtaneet Diazin veljesten keskinäistä suhdetta. Yhdessä kuljetut kilometrit ja koetut tragediat ovat iskeneet kiilaa Danielin ja Seanin väliin, ja aiemmissa episodeissa tehdyt valinnat näpäyttävät pelaajaa sormille julmilla tavoilla. Menneiden muistelu ei kuitenkaan tunnu kirjanpitomaiselta kertaukselta, vaan rankat kokemukset näkyvät uskottavasti Seanin kipuiluna ja kiukkuisen piikikkäinä repliikkeinä. Reteään Finn-nuorukaiseen kiinnittyneen Seanin lähestyminen ja lepytteleminen ovat kumpikin haastavia ja jännittäviä operaatioita, jotka edustavat nykyvideopelien tarinankerronnallisia huippuhetkiä.

Dontnodin kynäilijät osoittavat terävyytensä myös leirielämän komean kuvaamisen ja mainioiden sivuhahmojen välityksellä. Edellisessä jaksossa ensiesiintymisensä tehnyt Cassidy ja edellä mainittu Finn syvenevät yllättävillä tavoilla erittäin merkittäviksi kohtaamisiksi - Danielin ja hahmojen väliset dialogit ovat mielenkiintoista kuunneltavaa, ja pelaajan tekemät valinnat höpinöiden suhteen voivat aiheuttaa todella jännittäviä mutta pääosin uskottaviakin seurauksia. Pelaaja voi myös ohjata Danielia kohti varsin suorasukaisesti esitettyjä ja kuvattuja nautintoja, jotka istuvat leirielämän vapaamieliseen ja estottomaan ilmanalaan. Mitään The Witcher 3 -henkisiä hekumallisuuksia ei ole kuitenkaan luvassa, vaan teini-ikäisen päähenkilön kartuttamat uudet kokemukset esitetään mukavan realistisessa ja humoristisessakin valossa.

Kolmosepisodi eroaa tarinapainotteisuutensa myötä melkoisesti aiemmista jaksoista - peli pitää pelaajan varsin tiukasti talutushihnassaan, ja esimerkiksi vapaata haahuilua ja ympäristön tutkimista sisältävät osiot ovat tällä kerralla huomattavasti pienemmässä roolissa. Kädestä pitely ei kuitenkaan haitannut ainakaan minua näin mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan tarinan ansiosta, ja tiiviinä pysyttelevä kokonaisuus pitää luonnollisesti jännityksen kasassa entistä paremmin.

Olin myös ilahtunut siitä, että episodissa tehdyt valinnat oikeasti vaikuttavat jakson traagiseen päätökseen. Oma isoveljeilyni aiheutti melkoisen tuhoisia seurauksia Wastelandsin loppuhuipennuksessa, mutta vieläkin synkempiä vaihtoehtoja ja lopputulemia olisi ollut ilmeisesti saatavilla - uudelleenpeluuarvo siis kasvaa kohisten. Joka tapauksessa episodin loppuhuipennus on taidokkaasti kuvattu jännitysnäytelmä hiiviskelyineen ja toiminnallisine osuuksineen, ja murhenäytelmä tuntuu erittäin luontevalta päätökseltä Wastelandsin alkuasetelmiin nähden. Käsikirjoittajat nostavat panokset kattoon tavalla, jollaista yleensä näkee vasta episodipelien loppupuolella, ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarinaa jatketaan sitten aikanaan nelosepisodissa.

Ajoittain jäykähköjen animaatioiden, ärsyttävästi katkeilevien repliikkien ja muiden pikkubugien kaltaiset, Life Is Strangelle ominaiset tekniset ongelmat jäävät ainoiksi nipottamisen aiheiksi. Graafisesti peli on tuttuun tapaan näyttävä ilmestys omintakeisine hahmoineen ja kesäisessä iltaruskossa kylpevine metsämaisemineen.

Life Is Strange -sarja osoittaa Wastelandsin myötä kasvaneensa ja varttuneensa aikuismaisemmaksi ja kypsemmäksi mutta aiempaa raadollisemmaksi elämykseksi. Tämänkertainen Life Is Strange 2 -annos on eheä, jännittävä sekä tarinan teemoja ja aiempia tapahtumia mielenkiintoisesti syventävä kokonaisuus, jonka myötä hyvistä videopelitarinoista kiinnostuneiden kannattaisi viimeistään kääntää kiikarit Diazin veljesten odysseian suuntaan.