Alkuperäinen Layers of Fear julkaistiin vuonna 2016. Se seuraili kuvataiteilijan sisäistä kamppailua täydellisen teoksen saavuttamiseksi. Ihan onnistuneesti maaliin ei päästy, ja peli luotti liiaksi säikyttelyhetkiin. Nyt kolme vuotta myöhemmin Bloober Team on palannut astialle, ja tehnyt korjauksia jatko-osaan vaihtelevin tuloksin.
Layers of Fear 2 asettaa pelaajan nousevan Hollywood-näyttelijän saappaisiin, joka on juuri ottanut uuden roolin vastaan. Tarina sijoittuu 1930-luvun luksusjahdille nimeltä Royal Atlantic Line, jossa kuvaukset on tarkoitus suorittaa. Juoni etenee samalla tavalla kuin edeltäjässäkin: pelaajan on itse koottava tarina tutkimalla kirjeitä, lasten piirroksia ja niin edelleen.
Layers of Fear 2 jättää taakseen kauhujen kartanon, sillä tapahtumapaikkana onkin edellä mainittu jahti keskellä merta. Ratkaisu toimii hyvin. Myrskyävä meri onnistuu luomaan pelille aivan omanlaisensa tunnelman. Mukana on myös ensimmäistä peliä enemmän vaihtelua ympäristöissä.
Pelaaminen on kaiken kaikkiaan aiempaa interaktiivisempaa pelkän kävelemisen sijasta. Eteenpäin johtava polku on silti lineaarinen, ja pelaajan mielen maisemaa pyritään jatkuvasti järkyttämään. Säikyttelykohtauksien lukumäärää on vähennetty merkittävästi, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Tilalla on pulmatehtäviä ja takaa-ajohetkiä.
Jatko-osan kuvailussa kävelysimulaattori ei enää oikein sovi, sillä edistyminen vaatii muutakin kuin vain eteenpäin samoilua. Suurin osa kohdattavista pulmista on melko yksinkertaisia, mutta silti ne tarjoavat koko pelin kiihkeätunnelmaisimpia hetkiä. Yhdessä pulmassa pitää kerätä ihmisen ruumiinosia mallinukeilta, mutta kun ne pirulaiset saattavat hyökätä pelaajan kimppuunkin. Vai voivatko?
Alkuperäisen Layers of Fearin ongelmana oli, että vaaran tunne oli suorastaan minimaalinen. Jatko-osassa ympäristön vaarat saattavat johtaa pelaajan kuolemaan, samoin kuin takaa-ajokohtauksissa epäonnistuminen. Pakoon juokseminen kohottaa jännitettä, mutta liian usein niistä selviytyminen edellyttää ihan rehellistä yritystä ja erehdystä.
Graafisella puolella on otettu selviä edistysaskeleita. Kaikki näyttää yksityiskohtaiselta ja selkeältä, ja varsinkin veden piiskaama laivan kansi on vaikuttava näky. Äänimaailma on sekin onnistunut musiikkeineen ja äänitehosteineen, mutta ääninäyttely sen sijaan ei ole. Kertojana toimii Tony Todd, mutta kaksi valittua lapsinäyttelijää eivät missään tapauksessa ole yhtä vakuuttavia omissa osissaan. Tämä tuhoaa harmillisesti sitä immersiota, jota Layers of Fear 2 muuten niin onnistuneesti rakentaa.
Suurimmaksi osaksi Layers of Fear 2 edustaa edistysaskelta edeltäjäänsä verrattuna. Ajoittain huono ääninäyttely ja yritystä ja erehdystä painottavat takaa-ajojaksot kuitenkin muistuttavat, ettei kyseessä ole täydellinen teos. Kauhupelien fanien kannattaa Layers of Fear 2 kuitenkin katsastaa.