Mars Alive

Kirjat ja elokuvat ovat jo osoittaneet, että Marsissa yksinään selviytymisestä saa aikaan laadukasta viihdettä. Ei siis ihme, että pelit lähtevät myös aiheen perään. Lukuisista VR-kokemuksistaan tunnettu kiinalainen Winking Entertainment vie uudessa Mars Alive -luomuksessaan pelaajan Marsin karulle pinnalle kamppailemaan hengestään.

Marsiin rakennettu suuri tiedekeskus räjähtää terroriteon myötä palasiksi. Iskusta hengissä selvinnyt astronautti alkaa keräämään jäljelle jääneitä resursseja jatkaakseen elossa pysymistään. Hengissä säilymisen myötä astronautille alkaa selvitä syitä terroriteon takaa ja yllättävää historiaa punaisesta planeetasta.

Innostukseni virtuaalista Mars-seikkailua kohtaan lopahti hyvin pian sen alkamisen jälkeen. Sekava alkudemo enteili jo pahaa, mutta itse pelaaminen paljastaa pelin nopeasti kyhätyksi hutuksi välittömästi. Ainoastaan tavallista ohjainta tukevassa Mars Alivessa liikutaan silmistä kuvastusta perspektiivistä todella tönkösti ja hitaasti. Vapaan liikkumisen ja asteittaisen kääntyilyn yhdistelmä on jotenkin puiseva, eikä lopputulos onnistu sisäistämään vieraalla planeetalla olemisen kiehtovuutta. Innostukseni hieman nousi saatuani pelissä mönkijän käyttööni mutta koska kyseessä on täysin samanlainen pelattavuus kuin kävellessä, paitsi hivenen nopeampi, turhautumiseni oli taattu. Ei siis tule yllätyksenä, ettei Mars Alive kostu milllään muotoa siitä, että se on virtuaalilaitteille kyhätty.

Planeetalla liikkuminen on kuitenkin vain osa pelin toimintaa. Peli muistuttaa pelaajaa resurssien vähyydestä ja kurnivasta nälästä vähän väliä. Ideana on siis kierrellä pitkin planeetan pintaa etsien ruokaa ja muita hyödyllisiä tavaroita eloonjäämisen takaamiseksi. Astronautilla ei kuitenkaan tunnu olevan huolta huomisesta, sillä tavaraa ei tarvitse pitkään etsiskellä. Käsittääkseni tiedekeskuksen räjähdyksen voimasta johtuen planeetan pinnalta löytyy roinaa kuin lähikaupan hyllyiltä. Tavaraa "Snickers"-patukoista särkylääkkeisiin paljastuu jokaisesta ilmansuunnasta ilman suurempia ongelmia. Peli myös lajittelee roinaa sattumanvaraisesti maahan, joten kun lähiympäristön on siivonnut, voi käväistä sisällä moduulissa ja palata uusiksi ulos keräämään materiaaleja taskut pullolleen samoilta paikoilta.

Juonta kuljetetaan eteenpäin tietokoneruutua tuijottaen ja tylsiä keskusteluja seuraten. Pelaaja saa yhteyden toiseen eloonjääneeseen, jonka kanssa pohditaan tapahtuman syitä. Itseasiassa keskustelut rönsyilevät niin pahasti kaikkeen epäloogiseen ja suoraan sanoen lapselliseen höpötykseen, että nauramisen sijaan olo on pelatessa enemmänkin turhautunut. Ehkä astronautit ovat itsekin tajunneet, ettei nälkäkuolema oikeasti olekaan niin lähellä Marsin suklaapatukka- ja vesipullorikkaan maaperän ansiosta.

Mars Alive yrittää saada pidettyä innostusta yllä lähettämällä pelaajaa tutkimusretkille selvittämään erilaisia tilanteita. Näiden pohjalta peliin olisi mahdollisesti voinut saada hiukan syvyyttäkin, mutta valitettavasti tehtävät ovat yksi toisensa jälkeen täysin samaa tavaroiden haalimista planeetan pinnalta. Ei siis ole yllätys, että mielenkiinto menee hyvin nopeasti pakkaselle. Pelkkä saman tavaran keräily ja yhdistely tarinan eteenpäin viemiseksi ei innosta pidemmän päälle.

Pelin graafinen ilme on sentään hyvin linjassa tylsän ja monotonisen sisällön kanssa. Kaikilla on tiedossa, että Marsin pinta on rujo, mutta peli tekee kaikkensa saadakseen sen näyttämään oikeasti rumalta. Yksinkertaiset vuorimallit on tapetoitu todella pieniresoluutioisilla tekstuureilla ja maailma oikein kolisee tyhjyyttä. Moduuleissa tekniset vempaimet ja yleiset sisätilat ovat hiukan paremmat, mutta vaikka ottaisi huomioon PSVR:n rajoitukset, tässä on selvästi menty aidan matalimmasta kohdasta. Peli sentään rullaa ongelmitta tavallisella PlayStationilla. Toisaalta tällä graafisella loistolla muu olisikin lähinnä saavutus.

Yksinkertaisen grafiikan ja tylsän pelimekaniikkansa lisäksi peli onnistuu turhauttamaan myös bugisella sisällöllään. Kaikki astronautin tekemät toiminnot liikkumista lukuunottamatta ovat automaattisia. Esimerkiksi mineraalien hakkaaminen kivistä tapahtuu vain nappia painamalla ja irtokäsien tönkköjä animaatiota tuijottaen. Automaattiset toiminnot tekevät karhunpalveluksen erityisesti ovia avaamalla, sillä animaatio kääntää oven aina pelaajan läpi, mikä arvatenkin näyttää todella typerälle. Huomasin myös planeetan pilvien ja savujen liikkuvan aina kun itsekin liikuin, mikä ei juuri käy järkeen tai näytä mitenkään kovin hyvälle. Lisäksi myös kohtuullisen tyylikkäät auringonsäteet paistavat oudosti läpi kivivuorien. Bonuksena vielä mainittakoon, että pelissä on huomattavia kirjoitusvirheitä useammissa avainkohtauksissa.

Äänipuolesta varmaan voisi myös valittaa, jos sitä olisi. Mars Alivessa kun ei oikeastaan ääniefektejä ole. Pientä jalkojen kopinaa kuuluu kävellessä ja ovi suhahtaa avautuessa. Muutamia tyypillisiä perusääniä lukuunottamatta on oikeastaan ihan sama ovatko äänet päällä vai ei.

Mars Aliven lähtökohdat ovat mitä herkullisimmat virtuaalipeliksi. Harmillisesti Winking Entertainment on kyhäillyt pelin kasaan niin pahasti hutiloiden ja ilman kunnollista suunnittelua, että lopputulos on sekava ja mielenkiinnoton pökäle. Kaipa sitä tästäkin seikkailusta joku pelaaja voi nauttia, mutta kieltämättä itselläni mielenkiinto lopahti ennen kuin se edes ehti kunnolla alkamaan. Kieltämättä tuli vähän paha mieli peliä kohtaan tätä arvostelua kirjoittaessa, mutta toisaalta kun muistelen kokemuksiani pelin parissa, jota en siis mielellään tee, en oikeasti näe mitään syytä tuhlata aikaani tällaiseen. Parempia pelejä on tarjolla vaikka millä mitalla.