Wolfenstein: Cyberpilot

Nyt on pistetty natsit tiukille. Juuri lanseeratun Wolfenstein: Youngbloodin ohella pelin luojat, Machine Games ja Arkane Studios julkaisivat toimintapeliystävien iloksi toisenkin Wolfensteinin samaan aikaan. Cyberpilot tuo natsien kurmottamiseen uutta ja kaivattua perspektiiviä virtuaalitodellisuuden myötä.

Vastarintaliikkeen hakkeri on päässyt kiinni natsien tietokonejärjestelmään, josta käsin hän voi hallita armeijan lukuisia tappavia koneita. Tehtävä on yksinkertainen; tuhota kasapäin natseja heidän omilla aseillaan.

Wolfenstein: Cyberpilot jakaa toimintansa kolmen hallinnoitavan laitteen mukaisesti. Kahdella erilaisella tankkimaisella robotilla on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon tuhoa pitkin kaupunkia, kun taas pienellä lennokilla etenemisessä pääpainotuksena on enemmänkin piilossa pysyminen. Piristävää vaihtelua toimintaan tuovat erilaisten koneiden ohjaaminen, ja pelin loppupuolella jopa koneiden käyttö yhdessä keskenään. Koneiden hallinnoinnin lisäksi Cyberpilotissa pääsee tekemään pienimuotoista huoltotyötä ja muuta näpräilyä tehtävien välillä, jolloin pelin juonta viedään samanaikaisesti eteenpäin. Oiva valinta pitämään mielenkiintoa yllä.

Pelissä koneiden puikkoihin voi hypätä joko tavallisen ohjaimen tai Move-kapuloiden avulla. Move-ohjaimet ovat kuitenkin selkeä valinta luonnollisemman immersion aikaansaamiseksi, sillä niillä ohjaillaan kyberpilotin käsiä. Peli seuraa kapuloita tarkasti tehden robottien ohjaamisesta aidonoloista ja sujuvaa. Tosin asteittainen kääntyminen tuntuu hiukan tönköltä muuten hyvin soljuvassa liikkumisessa. Huoliteltu mallinnus saattaa tähtäyksen juuri sinne minne pitääkin, ja ohjainten miellyttävä tärinä antaa sopivan loppusilauksen ruudinkatkuiselle oikeuden jakamiselle.

Cyberpilotin grafiikka kuuluu PSVR-pelien parempaan päähän. Yksityiskohtien määrä yhdistettynä valoefekteihin ja dynaamisiin varjoihin sekä monimutkaiset hahmomallit ovat oikein miellyttävät silmälle. Erityisesti liekinheittimen käyttö on sekä pelillisesti palkitsevaa mutta samalla visuaalisesti kaunista. Pelintekijät ovat jopa saaneet ahdettua pientä ympäristön hajoamista mukaan toimintaan, josta tulee aina lisäbonusta. Toki kaiken tämän herkuttelun tuloksena grafiikka on paikoittain hieman pehmeää ja kadut aavistuksen verran luonnottoman tyhjiä. Kaiken rymistelyn ytimessä nämä ovat kuitenkin sivuseikkoja, eikä niihin liiemmin ennätä kiinnittää huomiota. Pienet visuaaliset myönnytykset pitävät huolen siitä, että peli pyörii sujuvasti tavallisella Playstation 4:llä.

Reipasta rymistelyä kalvaa oikeastaan yksi ainoa ongelma. Wolfenstein: Cyperpilot nimittäin loppuu aivan liian lyhyeen. Pelin lopputekstit rullavat jo alta puolentoista tunnin intensiivisen tykityksen jälkeen jättäen pelaajan epätoivoisesti haluamaan lisää toimintaa, tai edes löytämään reitin takaisin valikoihin. Loppuratkaisu kun vielä vihjailee erillisen toiminnan lisäämisestä, on pelin lyhyt kesto todellinen harmitus. Tästäkin huolimatta Cyberpilot on ehdottomasti kokemisen arvoinen VR-peli.