Oninaki

Tokyo RPG Factory on tullut tunnetuksi retrohenkisten ja tunnelmallisten roolipelien tehtailijana, ja Oninaki-uutukainen jatkaa tutulla linjalla. I Am Setsunan ja Lost Sphearin vuoropohjaiset kamppailut ovat kuitenkin vaihtuneet vuosituhannen alun pelisuunnittelua henkivään, ylävinkkelistä kuvattuun reaaliaikaiseen mäiskeeseen, joka tuo mieleen Rogue Galaxy -roolipeliklassikon mittelöt. Tokyo RPG Factoryn tuotoksille ominaista melankolissävytteistä pohjalatausta taasen on rikastettu mielenkiintoisilla ja häiriintyneilläkin juonielementeillä.

Oninaki seuraa Valvojana työskentelevän Kaguchin edesottamuksia. Nuori mies osaa liikkua voimiensa avulla elävien ja kuolleiden maailmojen välillä pelastamassa edesmenneiden ihmisten sieluja. Uudelleensyntymään johtavalta tieltä hairahtuneet sieluparat eivät aina ymmärrä omaa parastaan, ja Kaguchi tarvitsee tappeluiksi eskaloituvien riitatilanteiden selvittämiseen Daemon-aavekavereiden tukea. Myös ystäviään ja perheenjäseniään kaipaavat omaiset aiheuttavat päänvaivaa, ja Kagachi joutuu ratkomaan kimurantteja tapauksia oman nyrjähtäneen oikeustajunsa mukaan.

Oninakin pelimaailman asukkaiden avoin ja konstailematon suhtautuminen kuolemaan ja uudelleensyntymään on erittäin kiinnostava elementti. Melankolisen tunnelman ja julmien juonenkäänteiden yhdistelmä tuo mieleen Nier: Automatassa vallinneen traagisen surumielisyyden. Oninakin alkupuolella nähtävät murheelliset tapaukset valottavat myös kuolemakeskeisen kulttuurin dystooppisia elementtejä karulla tavalla, sillä Valvojat lähettävät niskoittelevia ihmisiä kevyin perustein kohti uudelleensyntymää. Katkeroitunut Kagachi eroaakin melkoisesti japanilaisten roolipelien yleensä niin kirkasotsaisilta vaikuttavista sankareista, ja on koukuttavaa seurata, kuinka omapäinen päähenkilö sotkeentuu pelimaailman kulisseissa punottaviin salajuoniin. Pelaaja ei tosin itse pääse tekemään tapausten lopputulemiin vaikuttavia valintoja, vaan homma etenee tiukasti käsikirjoituksen mukaan.

Kaguchin työkeikat kuljettavat nuorukaista ympäri pelimaailmaa, ja putkimaisissa kentissä kirmaaminen edustaa vihollisjoukkojen kurmottamisineen varsin tyypillistä kevyttä roolipelitoimintaa. Taistelut tuntuvat vähän kömpelöiltä jähmeän ohjattavuuden takia, ja päähenkilön ympärille tyhjästä ilmestyvät vihollisaallot jumittavat etenemisen yhteen kohtaan turhan pitkäksi aikaa. Oninaki päästää pelaajan liikkumaan vuorotellen elävien ja kuolleiden maailmoissa - maisemanvaihto onnistuu L2-painiketta näpäyttämällä. Valitettavasti peli ei osaa ottaa dualistisesta maailmankuvastaan juuri mitään ennennäkemätöntä irti. Vaatimattomat pulmat koostuvat siitä, että pelaaja osaa rotkoa ylittäessään löytää jommastakummasta ulottuvuudesta sillallisen version, ja pimeältä puolelta saattaa hyvällä tuurilla bongata muutaman ylimääräisen aarrearkun. Kirstut ovat kuitenkin vähän laiha palkinto siihen nähden, että esimerkiksi elävien puolella viholliset löylyttänyt pelaaja joutuu järjestämään selkäsaunan kuolleiden valtakunnassa täsmälleen samassa kohdassa odottaville samoille vihollisille. Kuolleiden maailmassa voi jutella eksyksissä oleville sieluille lisähommien toivossa, ja nämä tehtävät ovat kiinnostavista sivutarinoistaan huolimatta roolipeleille varsin tavanomaisia noutokeikkoja.

Edellä mainitut Daemon-apurit kuitenkin pelastavat taistelupainotteisen Oninakin mittelöitä vajoamasta täydelliseen tylsyyteen. Kagachi voi vaihtaa "riivaajanaan" toimivaa Daemon-kaveria oikealla analogitatilla, ja päähenkilön taistelutyyli muuttuu valitun Daemonin mukaan. Esimerkiksi Aisha-aave osaa väistellä vihollisia ketterästi, kun taas keihään kanssa heiluva Zaav mahdollistaa hyppimisen ja tyylikkäät surmanloikat vihollisten niskaan. Yllätyin iloisesti siitä, kuinka syvällistä hahmonkehitystä Oninaki lopulta tarjoileekaan aaveasetovereiden kehittämisen ja kustomoinnin puolella. Pelaaja etenee kunkin Daemonin kykypuun oksistolla ostellen uusia liikkeitä sekä parantaakseen aavekaverin ominaisuuksia. Esimerkiksi Aisha on kehitettävissä varsin nopeaksi säilänheiluttajaksi, ja tämän läsnäollessa taistelut eivät lopulta tunnu ihan niin paljon veden alla miekkailulta. Kykyjärjestelmästä innostuva pelaaja osaa hyödyntää runsaita vihollisaaltoja kokemuksen kartuttamiseen sekä uusien taitojen kokeilemiseen. Daemoneja voi myös aseistaa uusin miekoin, ja välineisiin kiinnitettävät voimakivet lisäävät yhden näpräämistason muutenkin runsaaseen hahmonkehityssysteemiin. Kagachi kartuttaa seikkailun edetessä niin ikään kokemusta ja tasoja, mutta Daemonien varustelu on pelissä pääosassa.

Kullekin Daemonille voi varustaa useamman erikoisliikkeen odottamaan oikeaa hetkeä, ja runsaimmin käytettyjä manööverejä voi niin ikään kehittää ja parannella entistä tuhoisammiksi. Kykypisteillä voi myös poimia kykypuun oksilta talteen kyseisen Daemonin muistoja, jotka avaavat erittäin mielenkiintoisesti hahmojen taustoja sekä Oninakin pelimaailman julmia piirteitä. Esimerkiksi edellä mainitun Aishan omalaatuinen elämä yllättää taatusti traagisuudellaan, ja erinomaisesti kirjoitetut elämäkerrat syventävät pelimaailmassa taisteluvälineiden asemaan alistettuja Daemoneita varsin mielenkiintoisiksi tuttavuuksiksi.

Erilaiset vihulaiset ja varsinkin voimakkaammat pomohirviöt edellyttävät luonnollisesti eri Daemon-kumppanin taitojen hyödyntämistä, mutta vihollissuunnittelu ei ole varsinaisesti puhjennut kukkaansa. Pingviinejä muistuttavat perusvihut tulevat erivärisine variaatioineen pelaajalle hyvin tutuiksi seikkailun myötä. Sitä vastoin Daemonit ja ihmishahmot ovat kivan ja persoonallisen näköisiä, ja japaninkielinen ääninäyttely herättää hahmokaartin eloon hienolla tavalla. On kuitenkin hassua, että yksinkertaista grafiikkaa hyödyntävän Oninakin latausajat ovat huomattavan pitkiä PS4:llä. Varsinkin seikkailun alkumetreillä pelaaja saa tuijotella latausruutuja pitkään ja hartaasti välinäytösten ja pelattavien kohtien välillä.

Aihettaan monipuolisesti ja yllättävästi lähestyvä käsikirjoitus jopa koskettavine sivutarinoineen on ehdottomasti Oninakin vahvin valtti - onkin harmi, että tekniset ja pelisuunnittelulliset puitteet eivät ole riittäneet mekaniikallisesti monipuolisempaan elämykseen. Oninakin kunnianhimoinen, monitasoinen ja koukuttava tarina kannattelee kokonaisuutta jopa uuvuttavimpien luolastomyllytysten läpi.