NBA 2K20

Palloilulajeista se kaikista komein ja kiinnostavin on tietenkin koripallo, ainakin Euroopan ulkopuolella. Virtuaalikenttiä dominoiva 2K-sarja on kuitenkin noussut monien urheilusta piittaamattomienkin pelaajien tietoisuuteen, eikä valitettavasti vain pelillisten ansioidensa vuoksi. NBA 2K -sarjaa voidaan pitää painajaiskuvana pelimaailman apokalyptisestä tulevaisuudesta, jossa mikromaksut ja uhkapeleistä ansaittavat pelivaluutat kuumentavat pelaajien tunteita kuin lieskat Sarah Connoria tämän painajaisissa. Näinkin optimistisista lähtökohdista käsin päätin tarttua hieman pelättyynkin 2K-koripalloiluun ensi kertaa nähdäkseni, pyöritelläänkö pelissä enemmän onnenpyörää kuin koripalloa.

Lähtökohdat pelille ovat upeat niin tarjontansa kuin fiiliksensä puolesta. Matsit muistuttavat vahvasti TV-lähetyksiä visuaalisuuden, haastatteluiden, laajalla repertuaarilla varustettujen kommentaattorien ja pakollisten sponsorien ansiosta. Palloilijat näyttävät yksityiskohtaisilta tosielämän vastineilta, mutta kuitenkin vähän vanhentuneilta suurempien AAA-julkaisujen hahmomallinnuksien vierellä. Kameraliikkeissä ja toisiinsa nivoutuvissa liikeanimaatioissa on huomattavissa jatkuvaa jäykkyyttä, jota tämä konsolisukupolvi tuskin pystyy edes elävämmäksi ja sulavammaksi tasoittamaan. Hitusen vanhentuneesta ulkonäöstään huolimatta 2K20 on silti komeaa katsottavaa.

Palloa nakellaan oman hahmon kanssa yllättävänkin hyvin kirjoitetussa MyCareerissa. Ruudulla käväisevät tutut naamat Idris Elbasta Scottie Pippeniin joko omana itsenään tai osana tarinaa, joka vie pelaajan kesäotteluiden ja treenileirien kautta mukaan NBA-peleihin. Tällöin avautuu myös virtuaalinen naapurusto, josta löytyy peliseuraa nopeita katupelejä varten sekä putiikit hahmon uusille releille. Liigaan ajaudutaan kuitenkin melko alivoimaisena muihin NBA-pelaajiin nähden, ja tässä kohden paljon pelätty mikromaksukeskeisyys alkaa yskimään olemassaolostaan.

Otteluista palkitaan kehityspisteillä melkoisen niukasti eikä turhautumiselta voi välttyä, kun omaa naamaa kantava virtuaalivätys ei vain yksinkertaisesti pysty napsimaan helppojakaan koreja parempien pelaajien tavoin. Toisaalta MyCareerin on tarkoitus olla useamman kauden ja kymmeniä tunteja kestävä kasvu- ja kehittymistarina, eikä voi kiistää miten hyvältä tuntuu, kun peli alkaa edes jotenkuten sujumaan useiden tuntien jälkeen. Oppimiskynnys uusille pelaajille on kuitenkin korkeahko, eikä hidas kehittyminen helpota peli-ilon löytymistä.

Yllättäen pelin räikein mainontaan ja kerjuuseen liittyvä yksityiskohta tulee vastaan MyCareerin tarinan aikana pelaajan saadessa Gatorade-sponssin. Virtuaalinimikkopullon suunnittelun jälkeen peli tarjoaa alennuskuponkia sähköpostiin, mikäli vastaavan putelin haluaisi tilata ihan oikeasti ja ihan oikealla rahalla. Joskus on pakko sylkeä kuppiin.

NBA 2K20:n pöljästä markkinoinnista huolimatta kasinokilkkeitä joutuu onneksi katselemaan vain MyTeamissa, jossa oma joukkue kasataan satunnaisesti saatavista korttipakoista. Lienee selvää, että korttipakkojen hankintaan keskittyvässä tilassa uhkapelaaminen, virtuaalirahat ja niiden ostaminen oikealla valuutalla ovat keskiössä. Hiluja voi ansaita vaihtuvia haasteita ja nettimatseja pelaamalla, mutta lienee selvää, ettei 2800 korttia kattava kokoelma tule inhimillisesti kenellekään täyteen ilman luottokorttinumeron lunttaamista.

MyTeamin keskiönä oleva Triple Threat -tila on pysynyt jostakin syystä suljettuna koko julkaisun jälkeisen viikon tehden tilasta entistä löysemmän. Valtavan korttitarjonnan edessä kannattaa myös muistaa virtuaalipussien availun olevan useimmiten aivan yhtä valtavaa pettymystä kuin oikeitakin kortteja haaliessa, lajista riippumatta.

Pelimekaniikan syvyyden lisäksi opeteltavaa riittää myös kaikessa statistiikassa, jonka ympärillä pyörii omiin liigaunelmiin ja managerointeihin painottuvat tilat, joiden sisäistäminen vaatii jo valioluokan penkkiurheilijan ymmärrystä lajin taustatöistä ja toiminnasta. NBA-ukkojen lisäksi mukana on ilahduttavasti myös naisten WNBA-liiga, joten sisältöä riittää, vaikka osa odottaakin palkkapäivääsi kunnolla toimiakseen.

Maksuitkumuurin takaa löytyy koripallolle urheilulajina laajasti kunniaa tekevä simulaatio, jonka sisäistämiseen, hallitsemiseen ja runsaaseen sisältöön voi upottaa lukuisia tunteja. Pelaajille 2K ei ahneuksissaan tee kunniaa, mikä näkyykin lukuisina yhden pisteen käyttäjäarvioina. Olisiko peli parempi, jos mikromaksujen sijaan kaikki pitäisi suorittaa vain grindaten, tai mikromaksuja kerjäävät tilat poistettaisiin kokonaan jättäen vain ne olennaisimmat pelitilat? NBA 2K20 voi rakastaa erinomaisena korissimulaattorina, tai vihata peliteollisuuden ajankuvana. Kumpikin on oikein.