Call of Duty: Mobile

Olen pelannut useita nimekkäitä pelejä puhelimellani, mutta mikään niistä ei saanut minua kunnolla addiktoitumaan itseensä. Nyt sen kuitenkin teki Call of Duty: Mobile. Pelin takana on kiinalainen pelijätti Tencent, jonka mobiilinen Call of Duty on selvästi se kaikkien aikojen paras ensimmäisen persoonan räiske, joka on julkaistu iOS- ja Android-laitteille. Kosketusohjaus on onnistuttu luomaan sellaiseksi, että pelaaminen tuntuu tarkalta vaatien sekä ajoitusta että harjoittelua. Peliin paneutuminen palkitsee kyllä ne, jotka siihen satsaavat. Kyseessä on mobiilinen Call of Duty ilman sen suurempia kompromisseja.

Teoriassa ohjaus on erittäin yksinkertainen. Vasen peukalo ohjaa jalkoja, ja oikea peukalo ohjaa päätä. Toisin sanoen idea on sama kuin missä tahansa muussa Call of Dutyssa. Ero on siinä, ettei pelaaja koskaan laukaise itse asettaan. Ampuminen tapahtuu automaattisesti heti, kun pelaaja on saanut tähtäimen vihulaisen kohdalle. Typerältä kuulostavasta ideasta huolimatta toiminto on loistava. Tullakseen aidosti hyväksi on tietysti napautettava tähtäinsymbolia ja kohdistettava tähtäin päähän. Rintaan ampumalla ei välttämättä saa tappoa, koska kohteella saattaa olla päällään luotiliivi.

Pelin muut osat on otettu suoraan muista Call of Duty -peleistä. Mukana ovat muun muassa niin sanotut killstreakit, kyky poimia maasta kaadetun vihollisen aseet ja varusteet, kranaattien heittäminen ja mahdollisuus lähettää vihujen perään räjähtäviä droneja. Kaikki tämä tehdään painamalla ruudulla näkyviä keltaisia nappeja, ja sama pätee myös hyppimiseen ja kyykistymiseen. Kaikki toimii erittäin hyvin. Jokainen tappo tuottaa pelaajalla arvaamattoman tyydytyksen tunteen.

Call of Duty: Mobilen aluksi tarjolla on ainoastaan 5 vs. 5 -pelitila, ja jokaisen ottelun jälkeen oma taso kohoaa yhden pykälän (tai kaksi, jos voittaa ja on MVP-pelaaja yli 20 tapolla per ottelu). Tason 7 saavuttamisen jälkeen aukeaa Battle Royale, joka on melkein sellaisenaan lainattu Black Ops 4:ltä. Kartta on odotetusti hieman pienempi, mutta muuten areena on suunnilleen identtinen. Jokaisessa ottelussa on läsnä omanlaisensa stressi, vaikka ketään ei aluksi missään näkyisikään.

Pelattuani kolmisen tuntia Battle Royalea palasin takaisin perinteisen 5 vs. 5 -pelaamisen pariin, joka onkin mielestäni se pelin paras osuus. Otteluiden intensiivisyys on käsinkosketeltava, mutta hyvin hankalasti kuvailtava. Kartat ovat tunnettujen Call of Duty -karttojen pienennettyjä versioita, eikä ainutkaan kohoa joukosta selvästi muita paremmaksi. Kaikki kartat tarjoavat nopeaa menoa kymmenelle pelaajalle.

Call of Duty: Mobilessa on tarjolla mikromaksuja, ja suurin osa niistä koskee kosmeettisia tavaroita. Oikealla rahalla voi silti ostaa muun muassa lasertähtäimiä, isompia lippaita, äänenvaimentimia ja niin edelleen. Hyvä juttu on, etteivät mikromaksut missään vaiheessa tunnu ahneilta tai liian pakotetuilta. Pelasin arviota varten Call of Duty: Mobilea viikon kuluttamatta siihen penniäkään oikeaa rahaa. Sen jälkeen päätin kokeilla mikromaksujärjestelmää, enkä kokenut saaneeni mitään etua hankittuani lasertähtäimen ja "nopeamman" lippaan.

Audiovisuaalisella puolella Call of Duty: Mobile on karkkia, ja ulkoasua pääsee tuunaamaan ennenkuulumattomalla tavalla. Asetuksista voi muokata varjoja, valoja, partikkelitehosteita, savua ja ruudunpäivitystä. Näin käyttäjä voi itse päättää, millaisen kokemuksen haluaa puhelimellaan. iPhone 11 -luurillani kaikki rullaa sujuvasti tappiin saakka asetettuina. Äänet toimivat niin ikään täysin moitteetta.

Aluksi pieni ruutu tuntuu olevan liian täynnä tavaraa, mutta pian näkymään tottuu, ja kaiken ymmärtää. Tencentin tekemä työ mobiilisen Call of Dutyn kanssa on loistava. Kaikki on oikeissa paikoissa, ja homma toimii kaikin tavoin niin selkeästi kuin se vain mahdollista on.