Varsav Games Studion teos Bee Simulator käsittelee sitä, millä tavalla katoavat mehiläiskannat vaikuttavat maailman ruoantuotantoon. Peli jatkaa trendiä, jossa päähenkilönä nähdään odottamattomia hahmoja. Tällä kertaa se on mehiläinen. Harmillisesti peli tuskin saavuttaa sellaista näkyvyyttä, minkä se sanomansa puolesta ansaitsisi. Tämä johtuu ihan pelin toteutuksesta.
Pelaaja herää mehiläisenä, ja täysin tietämättömänä maailman vaaroista. Lyhyen opastusosion jälkeen lähdetäänkin jo maailmalle, eli käytännössä tutkimaan puistoa, jonka keskellä sijaitsevassa puussa mehiläispesä on. Tehtävänä on koota siitepölyä, ja yksinkertainen prosessi tuo mieleen pelin Flower. Kukkien ohi lennetään, ja siitepöly poimitaan mukaan. Pelaaja on kuitenkin varsin kunnianhimoinen mehiläinen, ja pian autellaankin kadonneita oravavauvoja, ajetaan kisaa renkaiden läpi ja piestään pahoja ampiaisia. Koska ampiaisethan ovat pahoja. Tavoitteena on löytää omalle mehiläisyhdyskunnalle uusi koti. Pelaaminen tuo mieleen muinaisen Playstation 2 -ajan tasoloikkapelit.
Yksinkertaisesta lähtökohdasta huolimatta mukana on lukuisa joukko minipelejä pitämässä mielen virkeänä. Kaksintaistelut ampiaisten ja muiden pahiksien kanssa hoidetaan oikea-aikaisilla nappien painamisilla. Moinen ei ehkä ole kauhean realistista. Hieman todenmukaisempaa on sitten se, että joskus pitää opastaa toista mehiläistä tanssimalla. Tämä tehdään tekemällä samoja liikkeitä kuin se mehiläinen, josta otetaan mallia. Mukana on myös metsästysosioita, jotka ovat kuitenkin liian helppoja aina siihen asti, kunnes kamera alkaa osoittamaan aivan vääriin suuntiin. Pelin rytmitys on melkoisen rauhallinen silloin, kun lennellään verkkaisella tahdilla aina siihen asti, kunnes on kerättynä riittävästi energiaa "boostia" varten. Pelaaminen onnistuu jopa kolmen muun kaverin kanssa erillisessä moninpelissä, jossa pääsee tutkimaan kolmea eri aluetta ja kokeilemaan erilaisia minipelejä.
Tutkittava maailma ei odotetusti yllä nykyisten AAA-pelien standardien tasolle. Kohdattavat ihmiset hoitavat omia asioitaan, näyttävät muovisilta eivätkä reagoi siihen, että heidän ympärillään pörrää mehiläinen. Jos valitsee pistää jotakuta, kuuluu "au" eikä sitten juuri muuta. On sanottava, että ympäristöt ovat melkoisen kookkaita, ja niiden tutkiminen päätarinan ulkopuolella on hauskaa puuhaa. Tällöin voi esimerkiksi kartuttaa pelin sisäistä encyclopediaa löytämällä uusia eläimiä ja kasveja. Monipuolinen maailma tekee pelistä elävän tuntuisen ja vaihtelevan.
Kokonaisuus on kummallinen sekoitus oikean elämän mehiläistä ja videopeleistä tuttuja mekaniikkoja. Kyseessä on ilmeisesti sivistäväksi peliksi tarkoitettu teos, ja Bee Simulator olisi ehkä toiminut paremmin oppilaitosympäristössä eikä niinkään kevyenä ladattavana pelinä konsolin latauspalvelussa. Bee Simulator onnistuu kuitenkin esittämään mehiläisen elämää positiivisessa valossa. Kärsimättömälle tai aikuiselle pelaajalle se ei ehkä ole se paras valinta, mutta lapsille suunnattuna se toiminee hyvin.
Bee Simulator ottaa aiheensa selvästi vakavammin kuin mitä markkinoilla olevat simulator-pelit yleensä tekevät. Oman mehiläisyhdyskunnan rakentaminen, tuotannon suunnittelu ja mehiläisjoukkojen lähettäminen tehtäviin olisi voinut olla hyvä lähtökohta ihan strategiapelillekin. Bee Simulator on kuitenkin kevyt sivistävä peli, joka rakentuu yksinkertaisen tarinan ympärille. Suositellaan lapsille ja mehiläisten faneille.