Darksiders Genesis

Darksiders-sarjan tarinaa on tähän asti kerrottu kolmen maailmanlopun ratsastajan olan takaa. Genesis kenkäisee kameran korkeammalle hahmojen yläpuolelle, mutta säilyttää ison osan edeltäjiensä taistelufiiliksestä ja tyylistä. Demoninlahtausharjoituksissa pyörivät tällä kertaa Darksiders 1:stä tuttu punanuttu War ja ilman omaa peliänsä jäänyt tuplarevolvereilla ja terävällä kielellä varustettu Strife. Kummankin taistelutyylit poikkeavat varsin paljon toisistaan Warin iskiessä isosti joka suuntaan ja Strifen paukuttaessa luotia yksittäisiin kohteisiin. Eri kykyjä avaamalla ja hyödyntämällä molempia voi viedä haluamaansa suuntaan. Pelin alkuosio tosin junnaa hetken paikoillaan, kun kykyjä on avattuna vasta pieni määrä. Yksinpelissä vaihdellaan molempien hahmojen välillä napinpainalluksella moninpelissä molempien ohjastaessa yhtä ratsastajaa (joita voi kyllä vaihtaa päittäin milloin tahansa).

Juoni edustaa kovin perinteistä huttua demonien valtapeleistä ja maailman kohtalosta. Tällä kertaa itse Lucifer kehittelee jonkin sortin juonta, jota hyvän ja pahan tasapainoa ylläpitävät ratsastajat lähtevät kampittamaan. Yksin moinen ei onnistu, joten apua on jälleen kerran pakko värvätä omia kolttosiaan puuhaavilta tahoilta, kuten edellisistäkin peleistä tutulta kauppademoni-Vulgrimilta. Tarinaa edistetään tehtävien välissä The Void -paikassa, jossa hahmot voivat ostaa ja testata uusia kykyjä, jutella satunnaisesti siellä oleville hahmoille sekä keräillä pientä lisäroipetta erilaisia pulmia tai tasoloikkapätkiä suorittamalla. Tyhjiöstä käynnistetään myös seuraava kenttä tai jokin edellisistä, mikäli osa esineistä jäi noutamatta. Koska kaikkiin paikkoihin ei pääse ensimmäisellä pelikerralla, uudelleenpelailua on pakko harrastaa, mikäli haluaa kerätä aivan kaiken mahdollisen. Tästä saattaa aiheutua tarpeetonta ihmettelyä siitä, puuttuuko pelaajalta jokin apuväline vai eikö tämä ole vain ymmärtänyt käsillä olevaa ongelmaa. Pelin etenemisen kannalta kaiken oheishärpäkkeen kerääminen ei toki ole pakollista.

Itse taistelu sujuu jouhevasti ilman suurempia pysähdyksiä. War hutkii pieniä ja isompiakin demoneita valtavalla miekallaan lopettaen yhdistelmäliikkeet valtaviin ison alueen kattaviin kiskaisuihin. Perusmätkinnän lisäksi käytössä on tukku apuvälineitä tarttumaköydestä bumerangimaiseen Vorpal Bladeen, joita käytetään myös satunnaisissa ongelmanratkaisukohdissa. Myöhemmin pelissä hän voi muuttua hetkellisesti myös valtavaksi tulidemoniksi. War on ehdoton valinta pelaajalle, joka haluaa hypätä vihollisjengin keskelle ja räjäyttää kaiken ympärillään.

Strife luottaa taas enemmän tuplarevolvereihinsa ja niihin saataviin ammuspäivityksiin. Vikkelästi liikkuvana mutta vähemmän osumaa kestävänä pyssysankarin pitää olla hieman enemmän kartalla siitä, missä eniten kipua tuottavat viholliset liikkuvat. Ammustyypeistä löytyy perinteisten luotien lisäksi kaikenlaista laava-ammuksista moneen otukseen ketjuttuvaan sähköön ja muhevalla efektillä varustettuun voima-ammukseen. Lähitaistelukin onnistuu etenkin, jos lattialle kylvää hieman miinoja ja jättää peräänsä varjokopioita itsestään vastustajia hämäämään. Hevosratsastustakin pääsee ajoittain harjoittamaan, mikä onkin tarpeen isommissa kenttäkokonaisuuksissa.

Pelissä edistyminen palkintaan palasina jaettavilla kestävyys- ja vihamittarin palasilla, valuuttana toimivilla sieluilla, uusilla kyvyillä ja erityisillä Creature Coreilla. Jälkimmäiset korvaavat käytännössä muista mätkintäpeleistä tutut varustepäivitykset, joiden säätämisessä tahtoo usein kulua enemmän aikaa kuin itse pelaamisessa. Otusytimet asetetaan eräänlaiseen kykypuuhun erilaisia bonuksia varten ja useampi saman sorttinen ydin parantaa kyseisen palikan tehoa. Ytimiä voi venkslata paikasta toiseen vapaasti ja ajoittainen uudelleenjärjestely onkin silloin tällöin paikallaan. Virtaviivaistettu ratkaisu toimii hyvin etenkin kaverin kanssa pelatessa, sillä ytimet tuntuvat mukavilta palkinnoilta ilman, että niiden säätäminen pysäyttäisi varsin vikkelästi etenevää peliä missään vaiheessa.

Darksiders: Genesis on näyttävä pelisarjasta hieman poikkeava mätkintäpeli, joka toimii yksin hyvin ja kaksin erinomaisesti. Virtaviivaistusta on tehty oikeissa kohdissa ja vaikka peli ei mitään maailmoja räjäyttävän erikoista tarjoakaan, seuraavan kentän pariin palaa mielellään uusien kykyjen, näkymien ja tekemisen toivossa. Tarina unohtuu pitkälti sitä mukaa kun siitä kuulee, mutta sen hahmot ovat sentään asiallisen ylitseampuvia Warin koomisen jäyhää ulosantia myöten. Eri kenttien pituus vaihtelee melkoisen paljon toisten loppuessa vartissa joidenkin kestäessä lähemmäs tunnin täydellisen paikkojen nuohoamisen suorittamiseksi.

Testattu Jimm's Gamer Gold 1070 V3 -pelitietokoneella. Jimm'sin Gamer-sarjan tehomasiinat ja paljon muuta löydät osoitteesta https://www.jimms.fi.