Espire 1: VR Operative

Digital Loden Espire 1: VR Operativessa tuntuu olevan kaikki palaset todelliseen hittipeliin. Sci-fi-teema on mieleeni, pelissä pääsee vapaasti hiiviskelemään ja ampumaan, ja mainosvideoiden pohjalta grafiikatkin ovat oikein näyttävät. Olisiko tästä pelistä mainion Blood & Truth -pelin (SIE London Studio, 2019) selättäjäksi? Ei ole.

Tulevaisuuden robotteja, joita kutsutaan Espireksi, voi ohjata virtuaalisesti aivan kuin olisi itse niiden sisällä. Pelaaja on yksi näistä etähallitsijoista, jonka tehtäväksi tulee opastaa yksi Espire-malli läpi vihollisten alueiden.

Toisin kuin yleisesti muissa virtuaaliräiskinnöissä, Espire 1:ssä ei ole valittavana teleporttiliikkumista. Hahmoa kuljetetaan eteenpäin vapaasti, mutta kömpelösti, Move-nappia pohjassa pitäen ja ohjainta kallistaen haluttuun suuntaan. Kömpelön liikkumisesta tekee jäykkä ohjaus ja tahmea reagointi annetun käskyn ja hahmon liikkumisen välillä. Kesti jonkinmoinen tovi tajuta, että hahmolla voi myös peruuttaa, sillä ohjainta pitää vääntää todella paljon taaksepäin, ennen kuin hahmo alkaa reagoida liikkeeseen ollenkaan. Liikkuminen muodostaa näkökentän reunoille erillisen virtuaaliristikon, jota selitetään hallintaan otetun robotin etähallintanäyttönä. Todellisuudessa tämä auttaa vähentämään mahdollista virtuaalipahoinvointia liikkuessa. Espire 1:ssä näkökentän rajoittaminen on kuitenkin viety jo niin pitkälle, että se hankaloittaa eteenpäin näkemistä.

Move-ohjaimet toimivat kirjaimellisesti hahmon käsinä, sillä ne näkyvät pelissä oudosti hahmon käsien läpi. Niillä voi kuitenkin tehdä yllättävän paljon kaikenlaista. Pelaaja voi tyypilliseen tapaan nostella tavaroita, väännellä kahvoja, latailla aseita, kolkkailla vihollisia ja sitä rataa. Omaperäisenä uutuutena käsiin voi aktivoida pienet pallokamerat, joiden välittämä kuva tulee näkyviin ruudun yläreunaan. Näiden kameroiden avulla pelaaja voi kurkkia kulman taakse ja välttyä vihollisten katseilta ainakin teoriassa. Käytännössä kameroiden hallinta yhdistettynä kömpelöön liikkumiseen aiheutti lähinnä tuskaista kiemurtelua piilossa, ja lopulta vihollisen hyökkäystä kimppuuni nähdessään toilailuni. Henkilökohtaisesti tykkäsin eniten kuitenkin hahmon ominaisuudesta kiipeillä pitkin kaikkea metallista erikoiskäsillään. Muuten varsin tyhjiä tasoja katsoo aivan uudella tavalla, kun voi mennä pitkin seiniä ja suunnitella yllätyshyökkäyksiä vihollisten kimppuun pelin hiiviskelyhengessä.

Käsien lisäksi peliin on ympätty äänituki, jonka avulla pelaaja voi puhua osan hahmon komennoista. Mikkiin huhuilulla voi myös yrittää saada vihollisten huomion ja näin yllättää heidät. Valitettavasti omien teknisten ongelmien takia en päässyt kokeilemaan tätä mielenkiintoista ominaisuutta.

Suurimmaksi kompastuskiveksi pelissä koituu sen keskeneräinen toteutus, joka ilmenee suurien bugimäärien muodossa. Tekoäly on ihan pihaharavan tasolla. Vihulaiset saattavat reagoida uhkaan kaukaakin, mutta pysähtyvät nopeasti kohteen piilouduttua. Välillä uhkan voi ohittaa aivan vierestäkin ilman ongelmia. Viholliset myös kävelevät suoraan toistensa läpi ja jäävät tuijottamaan seiniä mitä kummallisimpiin paikkoihin. Sain myös hahmoni jumittumaan seiniin useita kertoja ja tippumaan yllättäen kesken kiipeilyn. Vihollisaseiden hyödyntäminen on hyvä strateginen lisä peliin varsinkin ammusten kuluessa vauhdilla. Pelissä kuitenkin tyhjäksi ampumani ase ilmaantui aina takaisin varustetaskuuni, vaikka olin korvannut sen täyden lippaan mutkalla. Nostaessani aseet molempiin käsiini, peli lisää bonuksena tyhjästä kolmannen aseen varustetaskuuni, joka yllättäen on taas tyhjä ammuksista.

Pelikokemuksen lopullisesti kampittava ongelma tulee hahmojen uusien ominaisuuksien käyttöönotosta. Kulutin minuuttikaupalla aikaa visuaalisen opasteen edessä selvittäessäni, kuinka aktivoida skanneri. Lopulta hoksasin, että niin puhuttu opastus kuin visuaalinen animaatio toiminnasta ohjaavat käyttämään täysin väärää nappia. Tästä fiaskosta selvittyäni uusi ongelma tuli heti seuraavan uuden ominaisuuden myötä. Epäselvässä puheessa mainitaan vain kerran toiminnan tekotapa, eikä mistään löydy tehtävänannon uusintaa. Valikoissa ei ole edes nappikarttaa näkyvissä, minkä avulla voisi tehdä päätelmiä toiminnan toteuttamisesta. Paineltuani toistakymmentä minuuttia molempien ohjainten kaikkia nappeja, heiluteltuani käsiäni ilmassa kuin vauhkoontunut apina ja pyöriessäni pitkin tehtävähuonetta nuohoten jokaisen kulman päätin luovuttaa ja olla yrittämättä uudelleen. Ainakin ennen useamman gigan päivitystä peliin.

Espire 1:n huolittelematon ja keskeneräinen toteutus heijastelee myös visuaaliselle puolelle. Osittain peli on ihan miellyttävä silmään. Esimerkiksi hahmot ovat tyylikkäitä, yleinen ilme on futuristisesti tyylitelty ja aina yhtä hauska räsynukkefysiikka ainoastaan tehostuu VR:n myötä. Pelin tekstuurit ovat kuitenkin todella suttuisia ja piirtoetäisyys pysyy alta kahden metrin, vaikka peliä pyörittääkin Playstation 4 Pro'lla. Alueet ovat todella tyhjiä ja häiritsevän kliinisiä. Vaikka on tiedossa, ettei PSVR jaksa kauheasti pyörittää graafista loistoa, on Espire 1 aikamoinen rimanalitus odotuksiin nähden ja aikaisemmin tulleisiin peleihin verrattuna.

Espire 1: VR Operative vaikutti ennakkoon erittäin hienolta VR-kokemukselta. Ei tietysti käy kieltäminen, etteikö pelin aihealue ja kunnianhimoiset tavoitteet persoonallisine ominaisuuksineen olisi kiehtovia. Pelin toteutus on kuitenkin niin juosten kustu, että kokemus rampautuu suoraan sanoen kuin seinään. Jo pelkästään bugien määrä on rasittavaa, mutta kun muutkin osa-alueet aina puolivillaisesta hahmon liikuttelusta täysin virheellisiin opastuksiin ovat mukana, peli jää valitettavasti pelaamatta.