Myst

Heräät. Makaat laiturilla ja kuulet kuinka meri kohisee vieressäsi. Missä olet? Miten jouduit tänne? Muistat lukeneesi kirjaa, jossa kerrottiin saaresta. Kirjan nimi oli Myst ja jotenkin sinä olet joutunut sen sisään! Katselet ympärillesi, mutta et näe ketään. Ainoastaan meri pauhaa korvissasi. Lähdet kävelemään pitkin laituria päättäen selvittää missä olet, mitä on tapahtunut ja miten pääset täältä pois.

Myst alkaa kuin hieno dekkari. Pelaaja on kuin uudismatkaaja tai salapoliisi: Hän kulkee kartoittamassa alueita ja samalla yrittää selvittää niiden historiaa. Pelin jännite nojaa vahvasti tietämättömyyden tunteeseen. Pelaajalle ei selitetä mitään, vaan hänen täytyy selvittää saaren salaisuudet itse. Pian paljastuu, että saarelta pääsee useisiin Aikoihin. Ne ovat eräänlaisia rinnakkaistodellisuuksia, joissa kaikissa on omat salaisuutensa selvitettävänä.

Juonta lukuun ottamatta kaikki muu pelissä on pielessä. Pelattavuus rakentuu erilaisten pulmien ratkomisen varaan, joista monet ovat visuaalisia ongelmia. Kun nämä asiat yhdistetään epätarkkaan grafiikkaan ja huonoon ohjaukseen, saadaan soppa jonka seulominen on yhtä työtä ja tuskaa.

Pelissä liikutaan ja toimitaan pelkästään kosketuskynän avulla. Jos näet ruudulla jonkin kiinnostavan paikan, painat sitä ja hahmo liikkuu hieman sitä kohti. Näin siis teoriassa, mutta käytännössä pelaajaparka saattaa samoilla ihan missä sattuu, sillä peli on hyvin tarkka painalluksen kohdan suhteen. Varsinkin ympäri kääntyminen on ongelmallista. Itse esineiden käsittelyssä on myös oltava tarkkana. Jos esinettä ei ole tarkoitettu tutkittavaksi, peli saattaa tulkita painalluksen liikkumiskäskyksi ja pahimmassa tapauksessa siirtää pelaajan aivan väärään paikkaan. Tutkittavat esineet näkyvät ruudulla suurennettuina, mutta ne eivät taas vihjaa mitään siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Tämä ei ehkä olisi ongelma, ellei peli heittäisi pelaajaa ulos ruudusta aina kun hän painaa väärää kohtaa esineessä. Myös sillä on merkitystä, miten esineitä painetaan. Jokin esine saattaa vaatia pelaajaa pitämään kosketuskynää paikallaan parikin sekuntia ennen kuin mitään tapahtuu. Yrittäkääpä löytää kartalta noin millin kokoinen alue, jota täytyisi painaa, kun peli heittää väärästä painalluksesta takaisin edelliseen ruutuun. Suttuinen grafiikka ei ollenkaan auta asiaa.

Grafiikan suttuisuus ihmetyttää, sillä peli koostuu täysin liikkumattomista kuvista. Vaikka tuuli puhaltaa, seisovat puut paikoillaan järkähtämättä ja niin edelleen. Ympäristöön ei tunnu saavan minkäänlaista kosketusta. Se vain on. DS:n kahta ruutua ei myöskään hyödynnetä tehokkaasti. Yläruudussa näkyy vain kartta, joka kuvaa tutkittavana olevaa maailmaa. Tosin kyseisellä kartalla ei näytetä edes pelaajan sijaintia, joten sen tarjoama apu jää kovin pieneksi.

Pelin juonta kuljetetaan eteenpäin noin postimerkin kokoisilla välivideoilla. Välivideot paljastavat pikkuhiljaa mielenkiintoista juonta, josta oli vaikea saada selvää videoiden huonon äänenlaadun vuoksi. Kyseisiin keskusteluihin oli vielä sekoitettu staattista kohinaa, joka teki vähäistenkin vihjeiden kuuntelun välillä mahdottomaksi. Pelissä ei ole lainkaan tekstitystä. Muut pelin äänet koostuvat lähinnä tuulen suhinasta ja aaltojen kohinasta. Äänimaailma jää erittäin vajaaksi, edes pelihahmon askeleita ei kuulla. Silloin tällöin kuullaan musiikkia, mutta harvojen kappaleiden ääni särkee lähes jatkuvasti.

Myst on käännös vuonna 1995 julkaistusta pc-pelistä. DS:n versioon on lisätty uusi Aika tutkittavaksi, mutta se ei peliä pelasta. Toteutus on kauttaaltaan pielessä. Lisäksi peli jumittui muutaman kerran.