Vanhan Mestarininjan opastuksella kylään pystytetään kasoittain ninjamökkejä, joista soturit voivat löylyttää kaikkea ohikulkevaa. Käytettävissä on useampaakin ninjaluokkaa kuin perinteinen, vikkeläjalkainen salamurhaaja. Antininjat liikkuvat hitaasti mutta lyövät lujaa, jääninjat hidastavat hyytävillä ammuksillaan demonien etenemistä ja wasabiherneillä räiskivät tarkka-ampujaninjat ampuvat ötökät alas taivaalta.
Ongelma piilee siinä, että jokainen mökki maksaa rahaa, puhumattakaan ninjojen kouluttamisesta entistä tehokkaammiksi mättäjiksi. Hyvän puolustuksen kasaaminen siis vaatii budjetilla tasapainoilua ninjamökkien sijoittelun, parantelun ja ninjatyypin kanssa. Kamppailu yllehyökyvää pahaa vastaan käydäänkin enemmän strategisella tasolla kuin keskellä taistelun tiimellystä.
Pelaajalla on käytössään myös erikoiskikkoja, jotka enimmäkseen hyödyntävät DS:n mikrofonia. Mikkiin karjaisemalla ruudulla olevat ninjat säikähtävät ja pistävät kinttuihin vipinää, ja puhaltamalla mikrofoniin iskee vihollisiin jumalainen tuuli, joka lennättää ne pitkän matkaa taaksepäin. Tällaisilla tempuilla kikkailu ruuhkabussissa ei ehkä sovellu suomalaiseen mentaliteettiin, mutta onneksi käytössä on myös ninjavauvankakkapommeja sun muita, vain kynällä kliksuttelua vaativia apuvälineitä.
Jos demoni kaikesta huolimatta pääsee livahtamaan puolustuksen läpi, pelaaja menettää yhden kymmenestä elämästään. Näin ei kuitenkaan juuri koskaan käy -- demonit kulkevat aina vain tietä pitkin, jolloin pelaaja voi keskittyä rakentamaan vain yhden tehokkaan sumpun. Se yleensä riittääkin kirkkaasti, eikä koko loppukentän rakennetta joudu hyödyntämään mitenkään. Se pienempi ärsytys eli ninjojen käytös tulee niissä hetkissä, kun ninja ajaa kohdettaan takaa, eikä välitä ihan vieressä paarustavasta öttiäisestä tuon taivaallista.
Nämä ovat kuitenkin pieniä marinoita kokonaisuuteen nähden. Koko peli on tehty itsetarkoituksellisen höpsösti, aina nimiä, dialogia ja ilmeitä myöten. Värit ovat selkeitä ja äänimaailma reippaan lapsellinen. Mikä miellyttävintä, kynällä hoidettava ohjaus on nopeaa ja helppoa. Jopa älyvapaa juonikin on juuri sopivan typerä tukeakseen pelin rentoa meininkiä mainiosti. Kaikessa kepeydessään Ninja Town on ehkä väärä valinta illan mittaiseen pelisessioon, mutta pieniä taukoja, kuten bussimatkoja piristämään se on oikein passeli tuttavuus.