Sim Animals (Wii)

Sim Animals toimii kuten monet muutkin simulaatiopelit. Tällä kertaa pelaaja ohjailee eläimiä ja manipuloi metsän kasvustoa. Tarkoituksena on huolehtia metsän ekosysteemistä: pitää eläimet onnellisina, houkutella uusia eläimiä alueelle sekä huolehtia noin eläin- ja kasvilajiston tarpeista. Pelissä edetään kartalla, johon avautuu uusia alueita sitä mukaa, kun edellisellä alueella asetetut tehtävät on suoritettu.

Sim Animals Wiistä löytyy kokonaisuudessaan 35 eläinlajia ja laaja kirjo erilaisia kasveja. Valikoima on poimittu pohjoisen pallonpuoliskon metsistä. Pelimaailmasta löytyy esimerkiksi oravia, variksia, peuroja, majavia, ankkoja, karhuja ja haisunäätiä. Kaikille tuttuja kasveja, kuten apilaa ja porkkanoita pääsee myös kasvattelemaan. Eläinten luottamuksen voittaa tarjoilemalla niille soveltuvia makupaloja.

Pelikokemusta heikentää merkittävästi kömpelöt kontrollit: Nunchuck-apuohjaimella liikutaan kentällä, tarkennetaan ja käännellään omituisesti näkymää kaartaen. Wiin perusohjaimella suoritetaan erilaisia toimintoja, kuten eläinten ruokkiminen ja paijaaminen. Kontrollit eivät sovellu nopeaan reagointiin ja niihin totuttelemisessa menee kohtuuttoman pitkään. Valitettavasti hankaluus on myös pysyvä tunne.

Koko perheen simulaatiopelissä on pyritty tarjoamaan monenlaista pelattavaa, mutta yhtäkään ulottuvuutta ei ole onnistuttu täyttämään. Esimerkiksi pelin teema saattaa antaa olettaa, että luvassa on ihkua eläinsöpöilyä. Heti ensimmäiseksi vastaan tulee kuitenkin persoonaton graafinen ilme. Eläinhahmot ovat auttamattoman etäisiä realistisuudessaan. Kun orava voisi olla söpö, se on lähinnä vain orava. Luonnossa kurret näyttävät mukavan pehmoisilta, mutta valitettavan köyhä 3D-grafiikka ei välitä edes tätä. Eläinten kanssa voi toki ystävystyä, mutta Disneymäistä suhdetta eläimiin ei synny.

Pelillä olisi potentiaalia hyväksi resurssienhallintapeliksi. Metsä ei kuitenkaan pelaajan apua kaipaa, eikä resursseistakaan ole pulaa. Simulaatiogenreen kuuluvassa pelissä ei myöskään oikein simuloida mitään. Pelikenttien välille on suunniteltu kiinnostavia yhteyksiä: puron patoaminen voi vaikuttaa seuraaviinkin kenttiin. Ekosysteemin simuloiminen jää kuitenkin tälle tasolle. Pelaaja ei joudu edes tasaamaan eläinpopulaatioita, sillä elukat yksinkertaisesti lisääntyvät liian hitaasti. Jopa luonnossa äärimmäisen tehokkaasti lisääntyvät pupuset tuntuvat kärsivän sukupuolivietin puutteesta.

Lopulta myös hiekkalaatikkomaisuus tuhoutuu tahmeiden kontrollien vuoksi. Pelaajaa ei kiinnosta jäädä kikkailemaan pelimaailmassa tavoitetehtäviä pidempään. Olisiko ollut parempi ottaa yksi lähestyminen simulaatiopeliin ja kehittää se mahdollisimman toimivaksi? Nyt lopputulos on joka näkökulmasta tarkasteltuna hajuton, mauton ja väritön.