Sim Animals Wiin kompastuskivenä olleet kömpelöt kontrollit eivät onneksi siirry käsikonsolille. Kaikki tapahtuu tyylikkäästi ja toimivasti osoitintikulla. Eläimet tarttuvat kouraan yhdellä selkeällä näpäytyksellä ja pelikentällä pääsee nopeasti siirtymään kynäilemällä ikkunan laitamia. Koska pelinäkymä on kätevästi kaksiulotteinen, kuvakulman vaihtumisesta ei tarvitse huolehtia ja tilanteisiin reagoiminen on huomattavasti nopeampaa kuin Wiillä.
Suuri plussa Wiihin verrattuna on, että ruudun ylälaidassa näkyvät jatkuvasti eläinten sijainnit sekä kasvien tila. Kaikkia ikoneja ei kuitenkaan selitetä, eikä eläinten aivoituksista ja mieltymyksistä aina pääse selville. DS-versiossa graafinen ilme on hieman karikatyyrisempi. Hahmot ovat persoonallisempia, mikä tuo pelikokemukseen lisää söpöyttä. Sim-tuoteperheen tylsää graafista ilmettä on kuitenkin tälläkin kertaa mukailtu.
Suunnittelussa on myös tehty vahvempia valintoja. DS-versiota on viety selkeämmin resurssinhallintapelien suuntaan. Pelaaja joutuu esimerkiksi keskittymään jatkuvasti nuorten kasvien kastelemiseen. Siementen kylvämisessä tulee ottaa huomioon, ehtiikö kaikkia taimia pitämään silmällä ja onko vettä saatavilla. Myös eläinten kohdalla voi joutua tekemään valintoja. Esimerkiksi lumpeet kasvavat sen verran hitaasti, ettei kaikille nälkäisille vesilinnuille riitä syötävää.
Kaiken kaikkiaan käsikonsoliversio Sim Animalsista on haasteellisempi ja pelaajan rooli on selkeämpi. Satunnaiseen pelinälkään eläinsimulaatio on kohtuullinen matkakumppani, jonka voi ottaa mukaan vähän pidemmällekin reissulle.