Overpass

Muutaman vuoden takainen Spintires: Mudrunner (Oovee Games, 2017) osoitti, että autoilu voi olla tosi miehekästä ilman kalliita urheiluautoja kaupunkien asfalteilla. Isomoottoriset rekat erämaan armoilla herättivät uinuvan karpaasin sisälläni, ja tarkka ruraalipöheikön mallinnus isojen renkaiden liiskaamana vei saman tien mukanaan. Nyt Zordix Racing tähtää Overpass -pelillään hiukan samoille apajille mutta kilpailuhengessä. Kilpailuaspekti ei nyt itseäni kauheasti lämmitä, mutta pelin traileri lupaili miehekästä menoa, joten olihan se rattiin hypättävä.

Tarinaa ei Overpassissa ole, vaan pelaajalla on valittavana ainoastaan kampanja tai pikapeli. Kampanja sisältää opastusosiot ennen varsinaista kaahailu-uraa, joissa käydään läpi tärkeimmät ominaisuudet. Tosin opastus tulee etenemiseen nähden välillä jäljessä, mikä tekee jo tutoriaalista rasittavan vaikean. Pikapeli taas puolestaan ansaitsee hatunnoston, sillä siellä pelaajalla on kaikki pelin alueet ja ajoneuvot heti alusta lähtien vapaasti käytettävissä.

Idea on hyvin selkeä. Pelaajan pitää läpäistä kyseessä oleva rata ajoneuvolla mahdollisimman nopeasti. Erikoisuutena on itse rata, joka on kaikkea muuta kuin selkeä tie. Overpassissa rällätään menemään pitkin kallioita ja rämeisiä kinttupolkuja, eikä menoa rajoiteta kuin liikennekartioin ja merkintänaruin, joihin osumisesta rangaistaan aikasakoilla. Reitti ja suoritustapa ovat täysin pelaajan itse päätettävissä.

Varsinaiseen vauhdin hurmaan ei pääse kovinkaan paljoa, sillä epätasaisilla radoilla sijaitsevat esteet eivät kukistu kaasujalka pohjassa. Esimerkiksi jyrkät kallionseinämät pyöräyttävät ajoneuvon helposti katolleen, mutaisat kuopat eivät päästä otteestaan revittelemällä ja isot puunrungot nappaavat tiukasti pohjaan kiinni. Sen takia kaasun hillitty käyttö, ajokulmien miettiminen ja ajoneuvon ominaisuuksien, kuten nelivedon ja differentiaalilukituksen, käyttö on kaikki kaikessa. Overpass ei tarvitse oikeaa ajokokemusta taustalle, mutta uskoisin autoilun peruskäsitteiden tiedostamisen ainakin helpottavan esteiden ylittämisen ymmärtämistä.

Niinkin mielenkiintoiselta kuin tämä kaikki kuulostaa, on pelin toteutus hiukan hakusessa. Hieman epäselvästä tutoriaaliosuudesta selvittyäni alkoivat pelin kehnot fysiikat tökkiä. Ajomallinnus on kevyen oloista, eikä ajelusta saa kunnollista otetta. Kulkuneuvo tuntuu vähän väliä jämähtävän kiinni oudosti lähes tasaisella maastolla allaan ainoastaan muutamat vähäpätöiset pikkukivet. Auton käyttäytyminen myös hämmästyttää, sillä esimerkiksi yrittäessä peruutusta tien uomasta saattoi pohjassa pidetty pakki äkkiä heivata ajokkia eteenpäin. Kulkuneuvo saattaa revitellessä yllättäen myös hypähtää vauhdilla pois jumista tuoden mieleen Death Strandingin (2019, Kojima Productions) yllätyksellisen autoilukäytännön.

Overpass näyttää silmään ihan kivalta. Maisemat ovat eloisia ja ratakin muokkautuu kulkuneuvon renkaiden alla jonkin verran. Erityisesti auton rapaantuminen ajamisen myötä jää mieleen tyylikkäänä toteutuksena. Mukaan on mahtunut kuitenkin outoja kömmähdyksiä ja visuaalisia ratkaisuja. Esimerkiksi kolmannen persoonan perspektiivissä kameraa ei voi liikutella maastoa tutkiakseen. Paikalleen fiksattu kamera korostaa entisestään ajon jäykkyyttä. Ajoneuvojen pyörät myös alkavat kiivaasti pyöriessään muistuttamaan oudosti autopesulan pesuharjoja. Onnistuin myös ajamaan kulkuneuvoni läpi pelimaailmasta, jolloin alkoi loputon luuppi tippumisen ja uudestaan pelimaailman alle ilmestymisen välille. Tästä riemusta ei päässyt pois kuin alkuvalikkoon palaamalla. Samalla en löytänyt enää tietä takaisin vapaaseen ajoon kartalta, joka on juuri parasta tällaisessa pelissä.

Äänipuolella on graafista osastoa enemmän nieltävää. Tutoriaalin äänen puhuva opas tekee työnsä oudolla korostuksella. Värikkäässä puheessa ei sinänsä ole vikaa, mutta Overpassin tutoriaaliosuus antaa pelille amatöörimäisen tunnelman. Ajoneuvojen monotoninen pörinä on lähempänä pensasleikkuria kuin tehokasta maastoajoneuvoa, joten koneiden jatkuvaan pörinään tympääntyy alta aikayksikön. Myös pelin valinta olla käyttämättä muita ääniä tai kummempia taustamusiikkeja korostaa jatkuvaa pörinää entisestään.

Overpass on hyvällä asialla yrittäessään tehdä jotain uutta. Harmillisesti toteutus on jäänyt sen verran pahasti puolitiehen, ettei potentiaalista hirveästi pääse nauttimaan. Hetken aikaa metsässä mönkiminen tuntuu kiinnostavalta ja maaliin pääsyn aiheuttama hyvä olo lämmittää, mutta pidemmän päälle kokonaisuus on ainoastaan puuduttava. Jään odottelemaan Spintiresin keväämmällä julkaistavaa jatko-osaa.