Separation

Mitä PSVR-peleihin tulee, on vuosi lähtenyt käyntiin yllättävän hiljaisesti. Kovia nimiä, kuten Marvel's Iron Man VR, on tiedossa mutta niitä joutuu odottelemaan vielä tovin jos toisenkin. Onneksi sillä välin pitkän linja pelintekijä Martin Wheeler on julkaissut mystisen pulmailunsa nimeltä Separation.

Pelaaja herää yksin luolasta, jossa oviaukon lisäksi on ainoastaan jonkinlainen avaruuskapseli. Outo ääni ottaa yhteyttä ja opastaa pelaajan matkalle läpi autioituneen planeetan kryptisin viestein. Tavoitteena on saada tämä mystinen ääni vapaaksi.

Separationin liikkuvuus on varsin yksinkertaistettua. Silmistä kuvatussa pelissä hahmoa liikutellaan portaattomasti eteen- ja taaksepäin tatista. Kääntymiset hoidetaan joko tatin välityksellä asteittain tai päätä kääntelemällä haluttuun suuntaan. Liikkumisen lisäksi pelaajalla on käytössä ainoastaan yksi nappi, jolla hoidetaan kaikki toiminnot ovien avauksista tavaroiden keruuseen ja rattaiden pyöritykseen. Liikkuminen ja toimintojen käskyttäminen ovat yleisesti hiukan kömpelöä, sillä hahmo tuntuu jäävän kiinni maahan siellä täällä, ja toiminnan aktivoiminen katseella on aika epätarkkaa. Tuntuisi lähinnä siltä, että kyseessä on jonkinlainen FPS-perusohjaus ilman minkäänlaisia persoonallisia säätöjä. Toisaalta peli on varsin suurpiirteinen mitä toimintoihin tulee, eikä kömpelöstä liikkumisesta ole ongelmaksi asti. Muutamat bugit tosin sitten haittaavat enemmän. Ne esimerkiksi tiputtavat hahmoa läpi tasojen. Jostain kumman syystä myöskään täysin suoraan käveleminen ei onnistunut kertaakaan, vaan halutessani liikkua eteenpäin oli pääni jatkuvasti hiukan kenossa.

Yksinkertaisten toimintojen yhteyteen on rakennettu varsin suoraviivainen pelillinen rakenne. Pelaajan tavoitteena on kuljettaa käynnistämänsä sähkögeneraattorin voima suureen linnakkeeseen pitkin planeetan pintaa sijoitettuja pilareita hyödyntäen. Tavoitteen esteenä ovat pienet pulmat jokaisen pilarin yhteydessä, joiden ratkaisu aktivoi pilarin ottamaan vastaan sähköä. Pulmat vaihtelevat yksinkertaisista palikan pyörittelyistä monimutkaisempiin aivopähkinöihin. Pulmataso on sopivan haastava tasapainoillen varsin selkeiden ratkaisujen ja hiukan pidempään pohdittavien ongelmien ympärillä.

Rauhallisesti etenevän pelin suuressa osassa on tunnelma. Planeetta on varsin karu pinnoiltaan, mutta onnistuu vangitsemaan katseen suurilla rakennelmilla ja tyylitellyillä valoefekteillä. Martin Wheelerillä on selvästi hyvä käsitys omista voimavaroistaan, joiden pohjalta hän on kyhännyt yksinkertaisen mutta ehyen oloisen maailman. Kummoisia yksityiskohtia ei Separation pidä sisällään mutta onnistuu luomaan vahvan tunnelman yksinäisyydestä, mystiikasta ja entisaikojen suurista luomuksista.

Itsekseen autioituneella planeetalla kävellessä pelaaja voi kuulla omien askeltensa lisäksi välillä tuulen puhaltelua ja siirretyn sähkön huminaa. Simppelit ääniefektit saavat lisäuskottavuutta reagoidessa alueisiin, joissa pelaaja liikkuu. Luolat ja isot tilat esimerkiksi kaiuttavat maailman ääniä. Myös pelin musiikki on erityisen miellyttävää ambient-suhinaa. Harmillisesti musiikkia tulee vain vähän väliä, ja sitä jää kaipaamaan tallustellessaan itsekseen pitkin hiljaisen planeetan pintaa tuon tuosta.

Separation ei ole voittamassa pisteitä omaperäisyydellään, mutta pelistä hohkaa hallittu ja ehyt kokonaisuus sekä ennen kaikkea miellyttävän seesteinen tunnelma. Kiireetön tahti ja sopivan haastavat pulmat auttavat uppoutumaan mystiseen maailmaan, ja siivittävät PSVR -vuoden hyvään alkuun.