NHL 10

Pakko myöntää, että NHL 10 on ollut odotettu tulokas. Sadat NHL 09 -ottelut ovat jättäneet kaipuun uudistuksille. Vaikka "nollaysiä" on tahkottu enemmän kuin metsurin kirvestä, ovat myös pelin puutteet käyneet selvemmiksi. Kymppi parantaa oikeastaan jokaisella osa-alueella, mutta niitä pieniä ärsyttäviä juttuja löytyy edelleen.

Eräs merkittävimmistä uudistuksista on tutun Franchise -pelimuodon totaalinen kuoppaaminen. Sitä korvaamaan on tullut parikin positiivista muutosta. Tärkein näistä on fanien jo vuosien ajan toivoma kausipelimuodon paluu, ja tällä kertaa yksittäisiä kausia pelaajasiirtoineen voi pelata myös kaikilla eurooppalaisilla sarjoilla. Ratakiskosta väännettynä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaikki savolaiset voivat paikata viime kaudella SM-Liigassa tapahtuneen vääryyden ja johtaa Kalpan ansaittuun mestaruuteen.

Franchise-tilan puute jättää aukon joukkueen managerointiin, ja tätä tyhjiötä täyttämään on saapunut uusi Be A GM -pelimuoto. Joukkueen General Manageriksi ryhdytään samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta tänä vuonna joukkueen johtamista on syvennetty reilulla kädellä. Tekoälymanagerit ymmärtävät kaupankäynnin hyvin ja sopimusneuvottelut ovat käydään järkevissä mittasuhteissa.

NHL-varaustilaisuuksista on tehty huomattavasti monipuolisempia, sillä pelkkien varauksien sijaan kierrosten aikana käydään myös pelaajakauppaa. Managerille annetaan kaksi puhelinta, joista voidaan tehdä ja ottaa vastaan vaihtoehdotuksia. Kahden puhelimen idea saattaa tuntua keinotekoiselta ja hassulta, mutta rajoitus toimii hyvin pelaajakaupan tasoittamisessa varauskierrosten aikana.

Ammattikiekkoilijan arkeen tutustuttava Be A Pro voidaan tällä kertaa aloittaa kykyottelulla joukkueen valitsemisen sijaan. Hyvä ottelusuoritus näkyy parempana varausnumerona, vaikka jopa hyvin epävarma suoritus tolppien välissä palkittiin varausnumerolla 13. Ura ei myöskään ala farmijoukkueesta, vaan tryout-hengessä pelaajan alkusijoituspaikka päätetään vasta muutaman NHL-ottelun jälkeen.

Valmentajan antama palaute on järkevöitynyt huomattavasti, sillä palaute huomioi tarkemmin pelaajan suoritukset jäällä. Kiitossanoja satelee näkymättömämmistäkin teoista, kuten syöttölinjojen peittämisestä ja jäähyjen kalastelusta. Be A Pro on muutenkin hauskempaa, sillä joukkueen maalinteko ei ole enää oman pelaajan varassa, eikä realistisemmilla asetuksilla maalintekopaikkoihin enää pääse liian helposti.

Asetuksista puheenollen, lähinnä kilpailevan pelisarjan valttina tunnetut liukusäätimet ovat monipuolistuneet myös NHL 10:ssä. Valmiilla hardcore-asetuksilla peli on hitaampaa, syöttöjen tähtäys vaikempaa ja kiekko karkailee muutenkin helpommin. Lopputuloksena on suhteellisen realistisesti painottuvat ottelut, joissa keskialueen kahnaus näyttelee suurta osaa. Valitettavasti tekoäly tykkää edelleen ylisyötellä kiekkoa, ja varsinkin Be A Prossa laukauspaikkojen passaamista kiristää katsella.

Yksi merkittävistä uudistuksista on laitapelin mukaantulo. Laitakahinat kuuluvat olennaisena osana jääkiekkoon, ja laitapeli tuo mukanaan monipuolisempia tapoja hallita pelin kulkua. Rännikiekkojen avulla pelaajien ei tarvitse yrittää taklata kiekkoa heti itselleen, vaan peli on mahdollista jäädyttää hetkeksi kulmaan odottamaan ketjukaverien apua.

Hermokontrollia on kuitenkin syytä hioa ennen kaukaloon astumista, sillä vihellysten jälkeisistä taklauksista seuraa armotta rangaistuksia. Myös kiekon veteleminen vastustajan veskaria kohti tietää herkästi jäähyn lisäksi turpasaunaa vastustajan poliiseilta. Omien koskemattomuutta voi myös puolustaa heittämällä hanskat jäähän katkon aikana. Varsinkin asiallisesta verkkopelistä pitävät arvostavat pelikatkotaklausten karsimista oikealla tavalla.

EA:n Vancouverin studioilla on oltu jälleen ahkeria, sillä NHL 10 nostaa kiekkopelien rimaa edelleen ja sisältöä piisaa lähes jokaiselle pelaajaryhmälle. Täydellisyyttä peli ei aivan lähentele, mutta puutteistaan huolimatta NHL 10 on vaikuttava kokonaisuus.