Gears Tactics

Gears of Warin maailmassa miehet ovat terästä, naiset ovat terästä ja rynnäkkökivääreissä on moottorisaha, jonka polttoaineena käytetään testosteronia. Nopeatempoisesta ammuskelupelistä on kehitetty lautapelin, kirjasarjan ja sarjakuvan lisäksi myös taktiikkapeli, joka onnistuu tarjoamaan pelisarjan hyvät puolet vuoropohjaisen etenemisen suunnittelusta kiinnostuneelle yleisölle. Vaikka vuoroilla ei ole aikarajaa, ei Gears Tacticsista voi sanoa puuttuvan toimintaa. Peli ilmestyy ensin PC:lle ja myöhemmin Xbox Onelle, mutta se vaatii kuitenkin ilmaiset Xbox Live -tunnukset molemmilla alustoilla.

Pelin kehittäneet Splash Damage ja The Coalition ovat aiemmin tehneet ensisijaisesti räiskintä- ja toimintapelejä. Tämän vuoksi on erittäin mielenkiintoista, että kehittäjät ovat ottaneet haasteekseen rakentaa nimenomaan vuoropohjaisen taktiikkapelin. Suojasta suojaan rynnäköinti on aina ollut olennaista sodan rattaiden pelimekaniikassa, eikä tämä ole olennaisesti muuttunut vuoropohjaisuuden myötä. Tekijöiden mukaan kyseessä on samanlainen peli kuin muutkin Gears-sarjan osat - Gears Tacticsissa kamera on vain siirretty lintuperspektiiviin ja annettu toiminnan puhua puolestaan.

Tapahtumien juoni on esiosa sarjan ensimmäiselle pelille. Sota maan alta nousevia Locust-hirviöitä vastaan on alkanut. Gabe Diaz on aiemmasta sodasta vetäytynyt sotilas, joka haluaisi keskittyä työskentelemään mekaanikkona. Sodan rattaat kuitenkin jauhavat, ja Gabe määrätään jahtaamaan hirviöiden Ukkon-tiedemiestä tehtävänään tappaa hänet. Tämä ukko on vastuussa useiden pelin hirviöiden, kuten Corpserin ja Brumakin, luomisesta. Mutta eipä juonen tasolla ole niin väliä tällaisessa pelissä ja vaikuttaa siltä, että tarinaan on täytynyt löytää keinotekoisesti täytettä. Esimerkiksi aikaa kulutetaan juostaessa pelastamaan karkureita takaisin sotilaskoulutukseen useamman tehtävän ajan. Kaveria ei jätetä, mutta rajansa kaikella.

Moninpeliä ei tarjota lainkaan, joten kaikki kehitystyö on voitu keskittää toimivan yksinpelin toteuttamiseen. Perusmekaniikka on useimmista taktisista peleistä tuttu - pelaajan enintään nelihenkinen joukkue etenee kentällä vuorotellen tietokoneen ohjaamia vihollisia vastaan. Tavoitteena on enemmän tai vähemmän kulkea kohti maalia tappaen kaikki vastaan tulevat Locust-hirviöt. Matkan varrella kerätään varustelaatikoita ja suoritetaan mahdollisia pieniä lisätavoitteita. Ilahduttavasti pelissä ei ole mikromaksullisia ominaisuuksia, eikä edes uusia varustelaatikoita voi ostaa rahalla. Tavaran määrä ei räjähdä käsiin pahimpien loot & shoot -pelien tapaan, vaan laatu korvaa määrän. Lähes jokaisesta tehtävästä tarttuu mukaan jotain sotilaille hyödyllistä materiaalia.

Kenttien välillä joukkueen taitoja kehitetään ja varusteita valikoidaan. Joukkuepoolissa on mukana muutama sankarihahmo sekä isompi katras muita satunnaisia sotapoikia ja -tyttöjä. Ainoastaan sankarihahmojen kuolema taistelukentällä johtaa häviöön, muuta tykinruokaa voi heittää halutessaan tuleen. Jokainen hahmo kuuluu yhteen viidestä hahmoluokasta tukihenkilöstä tankkiin. Mikään luokista ei ole puhdas yleissotilas, vaan kaikilla on jokin erityinen kulmansa örrimöykkyjen saattamiseen takaisin maan alle. Tehtävien myötä hahmot keräävät kokemusta ja saavat käyttöönsä uusia taitoja.

Pelkästään neljän oman lempihahmon kehittäminen ei riitä. Ajoittain tiettyjen hahmojen käyttö on estetty, joskus taas joidenkin on pakollista olla mukana tehtävässä. On sinänsä hyvä, ettei kokonaisuutta tule vedettyä läpi yhdellä ja samalla ässätiimillä, mutta on todella turhauttavaa joutua suorittamaan tehtäviä kolmosketjun kavereilla. Käytännössä noin kuuden soturin joukkue vaikutti toimivimmalta, jolloin reserviä on käytössä, mutta kokemuspisteitä riittää kaikille.

Luvattua nopeatempoisuutta tarjotaan monilla peliteknisillä valinnoilla. Esimerkiksi yhdessä vuorossa on kolme toimintoa. Käyttöjärjestystä ei ole rajoitettu, joten vuorossa voi esimerkiksi ampua kolmesti, liikkua, ampua ja palata suojaan tai vaikkapa käyttää kolmea erikoistaitoa. Tämä mahdollistaa hyvin nopeatempoisen ja valinnantäyteisen etenemisen. Superbonuksena maahan ammutun vihollisen teloitusliike tuo kaikille muille hahmoille lisätoiminnon. Ketjuttamalla teloituksia ja erikoisliikkeitä aggressiivisesti on joskus puolet kentästä läpäistävissä yhdessä vuorossa.

Monet hahmojen erikoistaidoista antavat lisätoimintoja, jolloin lisälaukauksiin erikoistunut tarkka-ampuja on ylitehokas jo keskitasoilla, erityisesti support-hahmon erikoistaitoihin yhdistettynä. Kahdella hahmoluokalla on käytössään myös lähitaistelussa kerrasta selvää jälkeä tekevä väline, kuten sarjan nimikkotyökalu moottorisaharynnäkkökivääri. Muutaman lisätaidon avulla nämä eivät kuluta edes toimintoja, mutta onneksi näillä toiminnoilla on yleensä muutaman vuoron mittainen jäähtymisaika. On kuitenkin Gearsin maailman hengen mukaista, että hahmot ovat hieman liian tehokkaita liikkuen erikoistappoliikkeestä toiseen, ainakin normaalilla vaikeusasteella.

Kehittäjien myyntipuheen mukaan Gears Tactics ei ole useimmista kilpailijoistaan poiketen ruudukkopohjainen, vaan asettuminen kentällä on vapaata. Tämä on totta, mutta käytännössä suojien takana olevat sijoituspaikat ovat rajattuja. Pelaajalla on harvoin syytä olla asettamatta hahmoja suojan taakse erityisesti vuoron päätteeksi, jolloin muiden alueiden vapaalla asettumisella ei ole juuri väliä.

Gears Tactics ei ole vaikea peli, sillä normaalivaikeusasteella ainoastaan pomotaistelut ovat vaativia. Tätä kompensoi se, ettei pelissä ole vapaata tallennusta, vaan ainoastaan tallennuspisteitä. Tämä estää lataa ja varm... siis tallenna -huijauksen käytön, mutta nostaa syketasoa ajoittain lääkärin suosituksia korkeammalle. Ainoastaan kranaattien osumat ovat deterministisiä, jolloin tuurilla ja osumistodennäköisyyksillä pelaaminen tuottaa usein harmaita hiuksia. Noppa lienee tosin painotettu pelaajan eduksi, sillä en muista osuneeni kertaakaan ohi todennäköisyyden ylittäessä 90 prosenttia.

Arvosteluversiossa oli testaamisen aikana havaittavissa ajoittain pelin jumittavia bugeja, jotka vaativat edelliseen tallennuspisteeseen palaamista. Viholliset ovat myös patatyhmiä, eivätkä ne tunnista pelaajan ampumasektoreita tai kentällä olevia miinoja, vaan marssivat iloisesti suoraan kuolemaansa. Toivottavasti tällaiset vajeet saadaan korjattua lähitulevaisuudessa.

Nyt on kuitenkin nostettava kissa pöydälle, sillä peli muistuttaa todella paljon XCOM 2:n taistelumekanismia samoista suojautumisikoneista lähtien. Pelitasapaino on kuitenkin selvästi enemmän pelaajan puolella ja parhaiden ideoiden kerääminen palettiin on onnistunutta, sillä Gears Tactics on voimaannuttavampi ja ehdottomasti reilumpi peli kuin XCOM 2. Hahmojen menettäessä kaikki terveyspisteensä pystyvät he elvyttämään itsensä, ja toisen hahmon antaessa sydänhierontaa edes liikkumispisteitä ei menetä. Toimintapelinä Gears Tactics tarjoaa kaikkea enemmän ja nopeammin esimerkiksi erilaisten taitojen muodossa. Varsinaista strategista elementtiä tai metapeliä ei ole tarjolla, sillä kyse on selvästi taktisesta loot & shooterista.

Pitkän päälle Gears Tactics alkaa toistaa itseään. Vaikka ensimmäiset kymmenen tuntia tulee nautittua hyvällä ruokahalulla hahmojen tehojen kasvaessa silmissä, on rytmitys pitkän päälle pielessä. Meno on koko ajan melko samanlaisesta ammuskelusta toiseen siirtymistä. Kukaan ei ole myöskään kertonut kehittäjille, mitä sivutehtävä tarkoittaa: niitä ei voi täysin sivuuttaa ennen paluuta juonitehtävien pariin.

Mikäli XCOM 2:n toimintaosuudet miellyttivät, mutta strategiapuoli ei, voi Gears Tacticsille antaa henkisen lisäpisteen. Kyseessä on oivallinen peli, joka onnistuu tarjoamaan nopeatempoista, vuoropohjaista, mutta hieman itseään toistavaa voimafantasiaa korkeatasoisessa paketissa.