Florence

Florence Yeoh on melbournelainen nuori nainen, jonka elämä on rutiinientäyteistä. Hänen lapsuutensa luovat unelmat on työnnetty sivuun kirjanpitotyön tieltä. Kenties elämään mahtuisi jotakin uutta, kuten kadulla selloa soittava Krish? Kohtaaminen käynnistää lyhyen visual novel -teoksen, joka saa Florencen pohtimaan elämänsä arvoja uudelleen.

Visual novelit ovat usein mangatyylisiä pelejä, joissa kerronta toimii dialogipohjaisten pelinäkymien kautta. Tämänkin pelin takana on kiinalaisaustralialainen Ken Wong, joka on myös palkitun Monument Valley -mobiilipelin takana. Florence ei ole kuitenkaan tyypillinen mangadraama, vaan se onnistuu luomaan sykähdyttävän tarinan nimikkopäähenkilönsä elämän keväästä.

Florence on kehitetty ensisijaisesti mobiilipeliksi vuonna 2018, eikä nyt julkaistu PC-versio ole sen monimutkaisempi. Vaikka samat tarinan läpi naputtelut voi käydä läpi niin mobiililla, Switchillä kuin pöytäkoneella, ei Florence yllättävää kyllä kärsi isommalla näytöllä pelaamisesta. Viime kädessä kyse on tunnelmaa rakentavasta pelistä, jossa vaikutelma ei riipu näytön pikselimäärästä. Äänet on syytä pitää päällä, sillä ne ovat olennainen osa tunnelmaa.

Pelissä seurataan Florencen tarinaa vierittämällä kertomusta eteenpäin pieniä minipelejä ratkoen. Nämä ovat todella minejä, sillä vaikeimmillaan niissä on kyettävä ratkomaan kuuden palan palapeli. Ratkaisu korostaa arkisuutta ja elämänmakuisuutta.

Mielenkiintoisinta teoksessa on sen pelimekaniikka, joka on jopa minimalistinen: tekstiä tai puhetta käytetään vain vähän. Sen sijaan tunteita ja tapahtumia ilmaistaan muuttamalla esimerkiksi keskusteluminipelien toimintaa. Alussa, kun jutun juuren löytäminen on vaikeaa, ovat keskustelua edistävät puhekuplapalapelit monimutkaisia. Yhteyden löytyessä puhekuplien rakentaminen muuttuu helpommaksi ja helpommaksi. Toisaalta kun parisuhteeseen syntyy riitaa, muuttuvat palapelin palaset kulmikkaammiksi ja lopulta piikikkäämmiksi. Tunnetila välittyy ihmeellisen hyvin näinkin. Pienenä bonuksena kieleksi voi valita myös suomen niiltä osin, kun tekstiä on mukana.

Kerrottu tarina ei ole missään nimessä suuri tai eeppinen. Päinvastoin: se on pieni ja intiimi tarina yhden ihmisen elämän muuttumisesta. Kun suuri rakkaus tulee ja menee, ei kaikki kuitenkaan katoa, vaan jäljelle jää mahdollisuus muutokseen. Usein isojen asioiden poistuessa syntyy jotain uutta, ja juuri tämä tekee elämästä elämisen arvoista.

Selvästikin Florencen kaltaiselle pelille on ollut kysyntää, sillä se on onnistunut kahmimaan ehdokkuuksia ja jopa voittoja useissa videopelien palkintosarjoissa. Voittoja on tosin kotiutunut lähinnä mobiilipelikategorioissa, mutta esimerkiksi vuoden 2018 British Academy Games Awards nimesi Florencen ehdolle kuuteen kategoriaan, yhtä moneen kuin Red Dead Redemption 2:n. Ja näistä Florence voitti yhden, toisin kuin RDR2.

Tässä mielessä Florence onkin hieman kuin ranskalainen taide-elokuva, joka nauttii kriitikoiden suosiosta, mutta valtaisaa rahasampoa siitä ei ole tullut. Florence ei varmasti ole jokaiseen makuun, sillä se ei sisällä varsinaisesti pelillisiä elementtejä tai mielenkiintoisia valintoja, vaan pelin voi naputella läpi vaikka lounastauolla.

Toisaalta Florence eroaa tyypillisestä visual novelista siinä, että pelimekaniikka on sopivalla ja mielenkiintoisella tavalla vaihtelevaa ja tunnelmaa rakentavaa. Jotkin visual novelit olisi mahdollista korvata lähes kirjoilla tekstimääriensä puolesta, mutta Florence on vahva vastakohta tälle. Vaikka näin vahva visuaalinen ja musiikillinen ilmaisu ei ole täysin ainutlaatuista, on se kuitenkin poikkeuksellisen onnistunutta.

Täytyy myöntää, että muutaman euron löytönä Florence on loistava investointi. Olen käyttänyt monta kertaa vastaavia summia pieniin löytökirjoihin kirpputoreilla, mutta harva niistä on onnistunut saamaan aikaan vastaavaa emotionaalista vaikutusta. Tämän vuoksi Florence onkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen peli elämänjanoisista tarinoista nauttiville pelaajille.