The Saboteurin päähenkilö, Sean Devlin, on irlantilainen oman käden oikeuteen uskova rallikuski, joka on päätynyt Pariisiin hukuttamaan menneisyytensä mallasjuomaan. Itsesäälissä rypevä miekkonen kiskotaan kuitenkin takaisin elävien pariin ja värvätään Pariisin vastarintaliikkeeseen ajamaan tyhmä natsi pois kunnollisten ranskalaisten mailta. Ketjussa tupakoiva Devlin on täynnä luonnevikoja, vahvaa uskoa Jumalaan ja epätoivoista halua pistää asiat reilaan. Paksua irkkumurretta vääntävä mies onkin poikkeuksellisen uskottava päähenkilö, ehkä mahdollisesti siksi, että hän pohjautuu oikeaan sabotööriin, Pariisin vastarintaliikettä pystyttäneeseen William Grover-Williamsiin.
Pelin alkaessa Pariisi on täysin harmaa. Kuin mustavalkoisesta elokuvasta reväisty näkymä täyttyy väreillä aina, kun Devlin saa tekosillaan puhallettua pariisilaisiin uskoa huomiseen. Käytännössä tämä tietysti tapahtuu tuhoamalla natsien tukikohtia ja muutenkin pissimällä herrasrodun muroihin. Efekti on ideana hyvä, mutta sen toteutus on vähän nolo: kun Devlin räjäyttää ison kohteen, kamera nousee korkealle kattojen ylle ja näyttää, kuinka kumean jysähdyksen saattelemana väri leviää ympäristöön paineaallon tavoin. Värien hienovaraisempi ja asteittainen palautuminen olisi ollut ehdottomasti parempi ratkaisu kuin tämä sangen paksu "natsit on hei pahoja, tajuutteks!" -asettelua alleviivaava tussi.
Mustavalkoista maailmaa riivaa toinenkin pieni ärsytys: siellä ei näe mitään. Puolet pelin tekstuureista hukkuu varjoihin, kun värit eivät auta pelaajaa hahmottamaan mistä löytyy oviaukko, mistä kiivettävä ränni, mistä roikkumiskelpoinen räystäs. Tämä ei häiritse hirveästi ennen kuin on paettava natsilaumaa katoille. Devlin on nimittäin mestarillinen parkourin pioneeri, joka kipuaa melkein mitä tahansa seinää ylös, ja juuri tämä kiipeily ja katolta toiselle loikkiminen on paras tapa välttää tyhmä natsi.
Ei sillä, että natseista olisi mitään vastusta, sillä The Saboteur ei ole mitenkään vaikea. Itse asiassa, se on todella helppo. Liikkeessä pysyvä Devlin voi jyrätä vauhdilla vaikka kokonaisen palatsillisen natseja ilman mitään ongelmaa. Sitä voi rauhassa hissata köydellä kadun yli, ja vaikka alla olevat natsit kuinka räiskisivät, irkku ei orrelta putoa. Henki lähtee todella kitsaasti, ja näin käydessä pelaaja on joko törttöillyt liikaa tai sitten juuri räjäytetty vartiotorni tipahtaa niskaan ja tappaa.
Pelimekaniikka tukeekin kevyttä huvittelua tiukan toiminnan sijasta kaikin tavoin. Autoilla voi kaahailla miltei miten monen siviilin yli tahansa, harhalaukauksia ei lasketa ja natseja lahdatessa kiinnijäämiseltä välttyy, jos vain malttaa juosta pätkän matkaa eteenpäin ennen kuin partio osuu rikospaikalle. Salavihkaisempaa meininkiä hakevat voivat pukea ylleen nitistetyn sotilaan univormun ja hiippailla muina miehinä tekemään täsmäiskuja. Kiinnijääminen on kuitenkin vain ajan kysymys, mutta eipä sillä niin väliä. Kuolon korjatessa Devlin nimittäin vain siirtyy edelliseen tallennuspisteeseen, mutta tuhotut kohteet pysyvät tuhottuina. Toisin sanoen, jos tilanne alkaa näyttää pahalta, Devlin voi vaan kirmata räjäytettävän rakennuksen luo ja pistää langan palamaan, ja homma on valmis vaikka nahkaan osuisikin sata luotia.
The Saboteur nojaakin kevyen ja jatkuvan räiskinnän premissiin aika surutta. Ympäristö on täynnä hajotettavia natsikohteita, joista irtoaa pätäkkää tuhlattavaksi mustassa pörssissä. Devlin myös oppii uusia taitoja suoritettuaan ensin tiettyjä haasteita, ja näiden etuisuuksien metsästäminen on eittämättä suurta hupia. Mukana kulkee kaksi tussaria sekä runsaasti räjähteitä, ja jos niistä loppuu padit, voi aina poimia surmatulta sakemannilta uuden tuliluikun matkaa terästämään. Kevyttä otetta korostaa myös tissit paljaana koikkelehtivat yökerhojen viihdyttäjät, jotka tekevät The Saboteurista oikealla tavalla exploitation-henkistä mäiskettä.
The Saboteurissa piisaa tekemistä moneksi illaksi. Vaikka grafiikka ja pelimoottori ovatkin vanhentuneen oloisia jo pelin julkaisuhetkellä, mielipuolinen kohkaaminen ja jatkuva toiminta pitävät mielenkiintoa yllä mainiosti. Mitään suurta ja mullistavaa peliltä ei kannata odottaa, mutta jos etsii kevyttä puuhastelua sisältävää toimintapeliä, The Saboteur on vallan mainio valinta.