I Love You, Man

Joka naisen ihannemies Peter Klaven (Paul Rudd) on menossa naimisiin. Peterillä on aina ollut vakavia ja pitkäkestoisia suhteita, muttei koskaan miespuolisia ystäviä. Bestmanin puute ja vaimokkeen ystävien ihmettely Peterin poikamaisuuden puutteesta havahduttaa miehen miettimään, pitäisikö tässä etsiä itselleen todellinen toveri?

I Love You, Manissa ei ole yhtä ainutta sellaista kohtausta, jota ei oltaisi nähty perinteisessä romanttisessa komediassa aiemmin. Tyttöystävän sijasta etsitään parasta kaveria ja hankkeeseen kannustavan parhaan kaverin sijasta vieressä on tuleva vaimo potkimasta kihlattuaan kankuille. Kuten genreen kuuluu, Sen Oikean Ystävän etsimistä seurataan pitkä tovi, ja miltei joka hetki on täynnä myötähäpeää. Väärinkäsityksiä seksuaalisesta suuntautumisesta, kömpelöitä ystävyydentakomisyrityksiä ja pyrkimyksiä olla kuin yksi pojista on suorastaan nolostuttava katsella, eikä kyse ole Ruddin komiikantajun puutteesta vaan kömpelöstä käsikirjoituksesta.

Elokuvalla on kuitenkin ehdottomasti hetkensä. Parhaaksi kaveriksi löytynyt Jason Segel on kohtuullisen vakuuttava ikuisena poikamiehenä ja alati ruokkoamattomana ilmestyksenä, mutta etenkin Jon Favreau Peteriä avoimesti inhoavana puolituttuna varastaa heti koko show'n. Vitsit osuvat ajoittain kohdalleen, ja alkukankeuden jälkeen leffaa on ihan viihdyttävä seurata. Siirappiakaan ei ole käytetty liikaa. Kertakäyttökamaa joka tapauksessa, eikä varmasti jää mieleen edes yrittämällä.