Sonic & Sega All-Stars Racing

Kevyiden kart-hupailuiden kentällä Nintendon Mario Kart on jo pitkään pitänyt yksinvaltiaan valtikkaa kourissaan, osittain tietysti siksikin ettei varteenotettavia kilpailijoita ole pahemmin ollut. Sonic & Sega All-Stars Racing on liian pitkästä nimestään huolimatta pitkään aikaan ensimmäinen peli, joka antaa Mariolle kyytiä koko rahan edestä.

Marion kööri on korvattu Segan pelisarjojen tähdillä, joten kentillä suihkivat yhtä aikaa muun muassa Alex Kidd, Bonanza-veljekset ja kaheli taksikuski BD Joe. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa ajoneuvo käytössään, omilla ominaisuuksillaan. Erot eivät kuitenkaan ole suuria, joten hahmovalinta on lähinnä makukysymys. Myös pelin radat perustuvat Sega-universumiin. Sonic-sarjan lisäksi myös Billy Hatcher, Super Monkey Ball, House of the Dead, Samba de Amigo sekä Jet Set Radio toimivat kisailun taustoina. Näistä etenkin jälkimmäisen urbaanit maisemat ovat todella upeita ja hauskoja kisailla, eikä muidenkaan sarjojen kohdalla ole mielikuvituksesta tingitty.

Sonic & Sega All-Stars Racingin kehittäjänä toiminut Sumo Digital on tullut aiemmin tunnetuksi Outrun-sarjan uusimmista osista. Tämä näkyy pelin ohjauksesta, joka pohjimmiltaan on suoraan peräisin virtuaali-Ferrarien kisoista. Kisojen kannalta oleellisin seikka on driftaus, jolla mutkat sivuluisussa vetämällä auto saa suoristettaessa huiman buustin vauhtiinsa. Auto on driftin aikana koko ajan ohjattavissa, joten seinään paukauttamisesta saa pääsääntöisesti syyttää vain itseään. Mielenkiintoisena lisänä moottoripyörillä suihkivilla hahmoilla vauhtia saa lisää myös keulimalla, jolloin ohjaus kuitenkin selkeästi heikentyy hetkeksi. Tällä on tehokkaasti estetty keulimisen liikakäyttö ja saatu eri ajoneuvojen välille varsin hyvä tasapaino.

Tasapaino on hyvin hallussa myös aseistuksessa, joka koostuu pääasiassa jo monta kertaa nähdyistä miinoista, hakeutuvista ohjuksista, suojakilvistä ja sen sellaisista. Omaperäisintä antia edustaa hupaisa ämyri, jolla liian lähelle hivuttautuneet kilpailijat voi toviksi töräyttää tajuttomaksi. Jokaisella hahmolla on lisäksi oma henkilökohtainen superominaisuutensa, jonka voi saada käytännössä vain ajelemalla jonon häntäpäässä. Erikoishyökkäyksellä esimerkiksi Amigo vetää edessään ajelevat kuskit peräänsä viilliin konga-rytmiin, Robotnik liiskaa vihulaiset viimeisimmällä keksinnöllään ja niin edelleen. Hyökkäykset ovat hupaisia ja lisäksi sen verran harvinaisia, ettei niihin ehdi juuri kyllästyä. Erikoisiskut eivät myöskään ole ylivoimaisia voiton avaimia, sillä ne eivät vie käyttäjäänsä automaattisesti jonon edelle. Ylipäätään hyökkäykset eivät heikennä kohteeksi joutuneen pelaajan mahdollisuuksia liikaa ja voiton avaimet eivät ole tuurin vaan taidon varassa.

Koska peliä vetää Sonic, on syytä olettaa pelin olevan nopea. Oletus on oikea, sillä nopeimmillaan Sonic & Sega All-Stars Racing suihkii menemään sellaista vauhtia että F-Zeroa hirvittää. Driftauksen ansiosta peli on jatkuvaa matalalentoa mutkasta toiseen. Pelissä on kuitenkin löydetty varsin hyvä balanssi vauhdin ja ohjattavuuden välillä. Nopeutta on juuri sen verran että tukka lepattaa kisaillessa, mutta seuraavan mutkan ehtii silti hahmottamaan ajoissa. Ainoastaan Super Monkey Ball -sarjaan perustuvilla radoilla eteneminen menee paikoin turhauttavan sekavaksi. Lisäksi ruudunpäivitys ei aina pysy ihan täysin vauhdissa mukana. Satunnainen hidastelu on ärsyttävää, mutta ei silti muuta peliä missään vaiheessa epäpelattavaksi.

Huiman nopeusvaikutelman lisäksi Sonic & Sega All-Stars Racing on todella näyttävä. Hahmomallit ajoneuvoineen ovat hienoja ja radat pursuavat pelisarjoista tuttuja yksityiskohtia ja värikkyyttä. Liikkeessä peli on kaikkineen upeinta mitä Kart-genressä on toistaiseksi nähty ja ulkoasu päihittää myös monet vakavammat kilpailupelit. Taustamusiikki vaihtelee pelisarjan mukaan Segan kammottavasta hevihumpasta Jet Set Radion ja Samba de Amigon todella muikeisiin äänimaisemiin. Kokonaispakettina pelin audiovisuaalinen anti on erinomaista jälkeä, pidemmän päälle hermoille käyvää selostajaa lukuunottamatta.

Yksinpelin perustana toimii perinteinen cup-muotoinen kisailu, jolle vastapainona tarjolla on yli 60 tehtävän paketti, joissa tarkoituksena on esimerkiksi driftailla mahdollisimman pitkään, poimia kaikki radalla leijuvat banaanit ja niin edelleen. Parhaana ideana normaaleissa aika-ajoissa vastustajina toimivat sekä kehittäjätiimin että nopeimpien käyttäjien kummitusajat. Kun omat ajolinjat saa valita vapaasti, eikä mukana ole aseita kisaamista sotkemassa, käy oman ennätyksen parantaminen todella nopeasti koukuttavaksi. Viehätystä lisää pelin sisäistä valuuttaa nielevä kauppa, josta uusien hahmojen ja ratojen lisäksi löytyy tukku peliklassikoiden alkuperäistä musiikkia avattavaksi.

Nettipeliä ei arvioversiolla päässyt pelaajapuutteen vuoksi testaamaan, mutta samalla koneella pelattuna moninpeli on turhankin tuttua tavaraa. Normaalin kisailun kaverina mukana on myös muutama tylsähkö moninpelimuoto, joissa taistellaan kentällä olevien kaaosjalokivien herruudesta, taistellaan muita pelaajia vastaan deathmatch-hengessä ja niin edelleen. Kisaaminen itsessään on kyllä juuri niin hauskaa kuin vain olettaa saattaa, mutta jotain uusia ideoita moninpeli kaipaisi kylkeensä. Muut pelimuodot ovat sen sijaan sekavia turhakkeita, joita ei jaksa pirukaan kyllästymättä.

Oli miten oli, Segan versio kart-kisailusta päihittää silkassa ajamisen hauskuudessa ainakin viimeisimmän Mario Kartin miten haluaa, mikä on jo saavutus sinänsä. Kieli keskellä suuta kaahaaminen hyvin suunniteltuja ratoja pitkin ei konseptina juuri vanhene ja Sonic & Sega All-Stars Racing hoitaa toteutuspuolen kotiin kiitettävästi. Jos moninpelissä olisi uusia koukkuja ja ruudunpäivitystä olisi viilattu hieman sujuvammaksi, olisi lopputulos todennäköisesti paras kart-kaahailu tähän päivään mennessä. Vaikeustasokin kipeää vaikeammilla tasoilla ja etenkin loppupään tehtävät ja cupit laittavat parhaatkin arcade-kaahailjat todelliselle koetukselle.

Sonic & Sega All-Stars Racingille kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka kart-autoilu ei ajatuksena hirveästi kiinnostaisikaan. Mario Karteista innostuneiden ei kannata jättää peliä missään tapauksessa väliin.