Crisis VRigade

Time Crisis (Namco, 1995) ja Crisis Zone (Namco, 1999) kuuluvat ehdottomiin nuoruuden kolikkopelisuosikkeihini. Samanlaisia räiskintöjä on tehty vuosien varrella konsoleille ja tietokoneille, joista varsinkin Virtua Copia (Sega AM2, 1997) tuli PC:llä räiskittyä kuin viimeistä päivää. Harmillisesti niin sanotut raideräiskinnät ovat menettäneet suosiotaan vuosien saatossa, eikä varteenotettavia vaihtoehtoja ole juurikaan vastaan tullut. Onneksi muutaman hengen indiepulju, Sumalab, on nähnyt vanhan tyylilajin potentiaalin ja siirtänyt sen VR:lle, minkä luulisi sopivan raideräiskintään kuin luoti päähän.

Herkällä liipaisinsormella varustetut rikolliset ovat päättäneet ryöstää pankin. Vähänpä tiesivät nämä pirulaiset, että poliisikoulusta parhaimmalla ampumaprosentilla valmistunut S.W.A.T.-joukon jäsen sattuu olemaan juuri tänään vuorossa. On aika ladata virka-ase ja toimittaa nämä yhteiskunnan hylkiöt tuonpuoleiseen, pitää virkaveljet hengissä ja pelastaa pankissa toiminnan keskelle jääneet panttivangit.

Crisis VRigade alkaa näppärästi opastusosuudella. Kolmivaiheisessa opastuksessa neuvotaan Move-kapuloilla ottamaan ase kotelosta, lataamaan se ja ampumaan valikoista helpompi tai vaikeampi taso, jolla pelin haluaa aloittaa. Sitten alkaakin ruudinkatkuinen taistelu pahiksia vastaan.

Pelissä ei ole rajatun ampumaradan lisäksi kuin pankki pelattavana, joka on jaoteltu useaan eri tilanteeseen. Tarkoituksena on niputtaa jokainen asetta heiluttava pahis kentästä, jotta tilaisuus etenemiseen avautuu. Pelaaja sijoitetaan valmiiksi jonkin suojan taakse, jossa paikallaan seisten pitäisi saada tilanne tyhjennettyä ryöstäjistä. Pelaajan sijoittelu on hiukan haastava, sillä esteet, kuten auto tai betoninen palkki, vievät suurimman osan näkökentästä ja sen takaa kurkkiminen ja ampuminen on hiukan vaivalloista. Fyysisen kurkkimisen sijaan esimerkiksi napin painalluksella esiin tuleminen tai piiloutuminen kuten Time Crisisissa olisi tuntunut paremmalta vaihtoehdolta, sillä nyt Crisis VRigaden häiritsevän vaikea vaikeustaso tulee selkeästi esiin.

Vastustajat osuvat varsin herkästi pelaajaan ja osumat tulevat ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Ymmärrän idean hyödyntää virtuaalisuutta ja sen myötä realistisuutta tulitaistelussa, mutta sitä ei pitäisi tehdä viihtyvyyden hinnalla. Nyt ammutuksi tuleminen on pitkälti huono-onnista arpapeliä. Tilannetta vaikeuttaakseen pankin siivoamiseen on annettu kuuden minuutin läpäisyaika, joten suojaan ei ole varaa jäädä liiaksi kykkimään. Myös kuoleman korjatessa valittavana olevasta jatkamisesta ei ole mitään hyötyä, sillä peli alkaa silloinkin kokonaan alusta.

Ammuskelupelejä on VR:lle tehty jo lukuisia, joista osa on parempia ja osa luonnollisesti huonompia. Crisis VRigaden aseenkäsittely on varsin hyvällä mallilla. Tuntuma käsiaseeseen on napakka ja osumatarkkuus on kohtuullisen hyvä. Tosin huomasin, että ase hiukan vetää vasemmalle tähtäysyrityksestäni, mikä saattaa johtua Move-kapuloiden virhemarginaalista silloin, kun pallot ovat liian lähellä toisiaan. Aseen oikeaoppisessa lippaan vaihdossa ja latailussa on kuitenkin miehekästä tunnelmaa.

Sumalab on hyödyntänyt oikein minimaaliset resurssinsa, sillä graafisesti Crisis VRigade ei ota itseään liian vakavasti. Hauskasti hieman Minecraftia myötäilevä laatikkomainen maailma hahmoineen antaa sopivan hilpeän ulkoasun tiukalle räiskinnälle. Rosvojen monimuotoiset maskit ovat huvittava lisä ilmeeseen. Yksinkertaisesta maailmasta huolimatta yksityiskohdat eivät tunnu harmillisesti reagoivan ammuskeluun millään tavalla. Olisin odottanut paperikasojen pölisevän ilmassa ja betonipalkkien lohkeilevan harhaluotien osumisista, jotka aikoinaan Crisis Zonessa olivat suuri ihastuksen ja ihmettelyn kohde.

Myös aseiden äänet ovat jääneet varsin munattoman poksuttelun tasolle, mikä myös olisi ollut oiva tapa saada peliin helposti lisää potkua. Eniten äänissä häiritsee kuitenkin kertojaääni, joka kommentoi pelin etenemistä ja muuta menoa. Lakoninen miesääni lähinnä syyllistää pelaajaa ja muutenkin latelee todella ärsyttäviä kuittailuja, jotka eivät muuta kuin turhauta mukahauskuudellaan.

Crisis VRigadesta olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, ja olisin todella halunnut tykätä pelistä. Raideräiskintä virtuaalisesti on mitä mainioin idea, mutta harmillisesti Sumolabin hyvä idea jää toteutukseltaan pahasti puolitiehen. Liiallinen vaikeustaso alkaa turhauttamaan nopeasti ja syö peliltä todella pahasti tunnelmaa. Myös mahdollisuus pelata ainoastaan yhtä tilannetta tuntuu jotenkin keskeneräiseltä. Tekijät lupailevat kuuntelevansa pelaajien palautetta ja tekevänsä korjauksia peliin jatkuvasti. Suunta on oikea mutta niin on matkakin pitkä.