Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth

Sarjan ehdoton tähti on ensimmäisen kolmen pelin päähenkilö Phoenix Wright, edellisen pelin Apollo Justicen jäätyä väliinputoajaksi. Uusimman sarjan sankariksi on poimittu Phoenixin rakas vastustaja ja ajoittainen liittolainen, sekä pelin fanien suosikki: yleinen syyttäjä Miles Edgeworth. Samalla pelin konsepti on laitettu remonttiin.

Siinä missä sarjan aiemmat osat vuorottelivat rikospaikkatutkinnan ja oikeussalin välillä, Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth keskittyy vain ensiksimainittuun. Ylimielisyydessään ja jäykkyydessäänkin karismaattinen Miles sekä etsivä Dick Gumshoe kiertelevät murhapaikoilla, tutkivat johtolankoja sekä haastattelevat epäiltyjä ja todistajia. Toisin kuin sarjan aiemmissa peleissä, hahmot näkyvät ruudulla ja todella kävelevät ympäriinsä pelaajan ohjauksessa.

Eräs sarjan jippo on ollut päähenkilöiden erikoisvoimat: Phoenix pystyi näkemään ihmisten salaisuuksia peittäviä psyykelukkoja, Apollo puolestaan tarkkaili heidän elekieltään, ja älykkö-Miles turvautuu logiikkaan. Käytännössä tietyt kommentit tai esineet luovat pelin logiikkaruutuun oman tietopakettinsa, joita pelaajan pitää yhdistellä johtopäätöksiksi. Lisäksi tarjolla on päättelynappi, jolla pelaaja voi osoittaa ristiriidan rikospaikan ja tietyn todisteen välillä. Kuulustelu tapahtuu vanhaan tuttuun tapaan: pelihahmot antavat lausunnon, jonka osista voi painostaa lisätietoja, tai niissä voi osoittaa ristiriitaisuuksia todisteiden avulla. Todisteita voi edelleen pyörittää ja tarkastella kolmiulotteisessa näkymässä.

Valitettavasti käsikirjoitus ja pelisuunnittelu eivät ole edenneet teknisten parannusten tahtia, vaan ottaneet enemmänkin takapakkia. Jo sarjan edellinen osa kärsi liiallisista vinkeistä. Pelaaja ei edes ehtinyt miettiä, mitä jossain tilanteessa pitäisi tehdä, ennen kuin ratkaisu tarjottiin lautasella joko takauman tai suoran repliikin muodossa. Tätä on vähennetty, mutta edelleen turhan usein miellyttävän ongelman miettiminen katkeaa siihen, että hahmo toteaa suoraan "ehkä minun pitäisi käyttää tätä todistetta". Vapaahko liikkuminen eri paikkojen välillä ei enää onnistu, vaan pelaaja heitetään laatikosta ja tilanteesta toiseen. Mahdollisuus kävellä ympäri kenttää ei oikeastaan tarjoa peliin mitään konkreettista lisäarvoa ja pelaajan valinnat tuntuvat rajoittuneilta.

Tarinoiden surrealistinen fiilis on tallella, mutta niiden vetäminen pois oikeussalista poistaa ison osan jännitteestä. Sen sijaan, että ensin etsittäisiin todisteita, joita sitten käytettäisiin intensiivisessä oikeussalikamppailussa, Miles kumppaneineen haahuaa milloin lentokoneessa, milloin huvipuistossa inttämässä ihmisten kanssa. Touhussa ei tunnu olevan yhtään samanlaista jännitettä kuin raastuvassa huutamisessa. Tarinat panostavat enemmän surrealistisiin hahmoihin kuin surrealistisiin käänteisiin, joka on sääli - yllättävät käänteet kun olivat aiemmin tarinoiden olennainen suola. Tapausten ratkaisut ovat usein aika suoraviivaisia ja jopa ennalta-arvattavia. Yksittäisissä ongelmissa jumittuminen liittyy siihen, että vaikka on keksinyt, mistä ongelmasta on kyse, ei keksi sitä tapaa, miten se pelille pitäisi selittää. Myös itsesään nokkelia logiikka- ja päättelytyökaluja hyödynnetään aika rajoitetusti.

Vaikka Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth on osa pelisarjaa, se toimii myös yksin. Tarjolla on paljon sisäpiirin läppää, mutta sen tunteminen ei ole välttämättömyys pelistä nauttimiselle.

Edellisistä kitinöistä huolimatta Ace Attorney Investigations: Miles Edgeworth ei ole huono, mutta tiukemmalla käsikirjoituksella varustettuna se vain voisi olla paljon paljon parempi. Tällaisenaankin peli tarjoaa todella mainiota salapoliisihupia niin sarjaa tuntemattomille, kuin sarjan vanhoille faneille - ainakin niille, joille pelin sosiaaliset kuviot ja hahmot olivat tärkeämpiä kuin tiukka ongelmanratkaisu.