Contagion VR: Outbreak

Ihmiskunnan edelleen kärsiessä koronaviruksesta on hienoa, että meille tarjoillaan mahdollisuuksia antaa takaisin viruksille edes ajatuksen tasolla. Monochromen Contagion VR: Outbreakissa yllättävä virus muuttaa ihmisiä verenhimoisiksi zombeiksi, joita pelaaja pääsee lahtaamaan matkallaan turvaan.

Yllättäen Contagion VR: Outbreakissa ei ole jatkuvaa tarinaa pelattavana, vaan kokonaisuus koostuu muutamasta yksittäisestä tilanteesta zombien parissa, joita saa pelata vapaasti haluamassaan järjestyksessä. Pelattavat hahmot vaihtuvat tilanteiden mukaan, joten peli tarjoilee varsin monipuolisen kuvan epidemian kauhuista. Pelkän hengissä säilymisen lisäksi pelissä pitää yleensä päästä tarinan mukaisesti johonkin tavoitteeseen. Olipa kyseessä vaimon ja lapsen turvaan saaminen tai apua tarvitsevien pelastus zombien valtaamilta alueilta, tavoitteisiin pääsy vaatii jonkinlaisten pulmien ratkaisua. Käytännön asioihin perustuvat ongelmat sähköjen päälle saamisesta aina ajoneuvon varaosien löytämiseen sitovat pelaajan kivasti pelimaailmaan, ja tehostavat tunnelmaa vaarallisessa ympäristössä.

Silmistä kuvatussa näkymässä pelaajalla on apunaan lukuisia toimintoja hengissä pysymiseksi. Move-ohjaimet toimivat hahmon käsinä ja mahdollistavat tavaroiden poimimisen, käyttämisen ja tallentamisen. Aseita on löydettäväksi lukuisista tuliaseista kaikkeen mahdolliseen, jolla voi huitoa ympärilleen. Toisin kuin yleensä, Contagion VR: Outbreakissa ei juuri tarvitse ammuksia pihtailla, sillä uutta tykkiä ja ammuslaatikkoa tuntuu lojuvan vähän joka nurkassa. Henkiinjäämistaistelusta kehkeytyykin helposti varsin hauska ja lyijypitoinen elävien kuolleiden puhdistusoperaatio.

Monipuolisuutta hahmon toimintoihin lisää aseiden oikeaoppinen latailu ja lippaiden vaihto latausliikkeitä myöten. Toiminta on aina yhtä mielekästä, mutta vihollisten hyökiessä päälle luo lataus myös kutkuttavaa painetta. Minulle tämä merkitsi yleensä paniikinomaista säheltämistä, jolloin pelin lukuisat toimintanapit ja hiukan epätarkka seuranta eivät ainakaan parantaneet tilannetta. Jouduin esimerkiksi useita kertoja kirjaimellisesti surman suuhun tiputtaessani koko aseen maahan tyhjän lippaan sijaan. Yleisesti aseella röpöttely on pelissä hauskaa puuhaa, mutta koska Contagion VR: Outbreak ei hyödynnä fysiikkaa lainkaan, tuliaseet tuntuvat olevan kuin paperista tehtyjä. Tämä kieltämättä syö tunnelmaa. Sama ongelma tulee vastaan myös lyömäaseissa, joilla huitominen on kuin styroksipalan heiluttelua, olipa kädessä jakoavain tai kirves. Osumat ovat tunnottomia napsahteluja siinä missä esimerkiksi The Walking Dead: Saints & Sinnersissa lyömäaseen painon pystyi melkein tuntemaan osumien upotessa syvälle, eikä niiden aseiden irrottaminen kohteestaan käynyt mitenkään helposti.

Contagion VR: Outbreakin graafinen ilme on laadultaan vaihteleva mutta kokonaisuudessaan kuitenkin hyväksyttävä. Jo aikaisemmin mainittu fysiikkamallinnuksen puute hiukan häiritsee varsinkin, kun kaikki aseet on mallinnettu erittäin autenttisiksi. Pelattavat alueet ovat yleisesti yllättävän suuria, mutta samanaikaisesti varsinkin ulkotilat näyttävät varsin köyhiltä sisällöltään ja tekstuureiltaan. Piirtoetäisyys jo alun perinkin rasteroiduille puskille pysyy vain muutamassa metrissä. Asuntojen sisällä toisaalta on sitten enemmän yksityiskohtia ja näyttävyyttä. Hahmot on mallinnettu vaihtelevalla taidolla, mutta niiden rajoittuneet animaatiot saavat viimeistään irvistämään. Toisaalta oli positiivista huomata, että ammutut ja lyödyt osumat jättävät jälkensä zombeihin, mikä on aina yhtä tehokas ja tervetullut tehoste.

Bugeiltakaan ei säästytä. Tönityt zombit saattavat kaatuilla läpi seinien ja esteiden jääden kiinni pelimaailmaan. Pahimmillaan päälle rynnivä pomovastus juoksee suoraan pelaajasta läpi. Välillä myös tiputetut aseet saattavat mystisesti kadota maan alle. Sentään peli rullaa Playstation 4 Pro:lla todella vauhdilla, eivätkä lataukset kestä mitenkään huomattavan pitkään. Nopeasta temposta huolimatta pelintekijät ovat tehneet jotain oikein, sillä vapaa liikkuminen ei aiheuttanut juurikaan pahoinvointia pidemmässäkään pelisessiossa.

Äänimaailma on yllättävän hiljainen. Lähinnä yksittäisistä toimintaan liittyvistä kolahduksista muodostuvat äänet saavat seuraa varsin pelottavista zombien murahteluista. Aseiden äänissä on hyvin potkua, mutta ääninäyttely on taas tökerön geneeristä paperista lukemista ilman minkäänlaista heittäytymistä. Musiikkia ei oikeastaan ole edes mainittavaksi, tai ainakaan se ei jäänyt mieleen millään muotoa.

Contagion VR: Outbreak on ihan hauskaa virtuaaliajanvietettä viruksen valtaamassa maailmassa. Isohkot alueet ja reippaan monipuolinen ja tulivoimainen toiminta takaavat kutkuttavia hetkiä useiksi tunneiksi. Audiovisuaaliset hapuilut ja viimeistelemättömyyden tunne hiukan rajoittavat täydellistä eläytymistä, mutta en kuitenkaan jättäisi teosta huomioimatta. Kyllä tähän peliin on selkeästi yritystä laitettu.