Jett Rocket

90-luvun loppupuolella tasohyppelypeleillä meni kehnonlaisesti. Super Mario 64 oli räjäyttänyt 3D-hyppelypankin ja kaikki kynnelle kykenevät halusivat osingoille. Vain harvalla oli omia ideoita tai edes ammattitaitoa tasoloikinnan toteuttamiseen, mutta iloisia poikkeuksiakin oli toki joukossa. Vaikka Jett Rocket on kokonaan uusi peli, on se kuin muinaismuisto näiltä ajoilta - onneksi kuitenkin hyvä sellainen.

Yoroppa-planeetan energiavarat ovat vaarassa ilkeän rosvojoukon vietyä planeetan energianlähteenä toimivat aurinkopaneelit. Lisäksi rosvot vievät Jettin avaruusaluksesta tuikitärkeät voimakapselit, joita ilman alus ei pääse takaisin avaruuden valtateille. Eipä siinä juuri vaihtoehtoja jää: planeetta on pelastettava ja samalla reissulla napattava myös voimakapselit matkaan.

Juonen perusteella on helppo arvata, mistä Jett Rocketissa pohjimmiltaan on kyse. Jokainen pelin 12 kentästä on täynnä kerättäviä aurinkopaneeleita ja muuta tavaraa, voimakapselit ovat puolestaan pomohirviöiden takana. Kaikkea mahdollista ei tarvitse kerätä, mutta houkutusta on vaikea vastustaa. Kolmesta maailmasta ainoastaan ensimmäinen on auki heti kättelyssä, kaksi seuraavaa aukeaa kunhan plakkarissa on tarpeeksi paneeleita. Tasoloikkansa tai edes Marionsa tunteville yllätyksiä ei siis ole luvassa, eikä niitä tarjoilla edes pelissä itsessään.

Jett pomppii napakasti tasolta toiselle vihollisia kurmoottaen ja helppoja ongelmia selvittäen. Sieltä täältä löytyvien generaattorien avulla Jett voi ladata rakettireppuaan, jolla ilmalennot kantavat vähän pidemmälle. Esikuvaa on tutkittu tarkoin ja itse asiassa hyvä niin, sillä mitä ohjaukseen tulee, Mario on ollut esimerkeistä paras. Jett nimittäin tottelee ohjausta esimerkillisen hyvin, hypyt menevät kohdilleen just eikä melkein ja jokainen toiminto löytyy loogisesti sieltä mistä pitääkin. Ainoat mutinan aiheet tulevat tarpeettoman levottomasta kamerasta ja vihollisten liiskaamiseen, nappien painamiseen ja generaattorien pyörittämiseen tarvittavavasta ohjaimen vispauksesta, johon ranne väsyy varsin nopeasti. Molemmat ongelmat ovat kokonaisuudessa kuitenkin vain pieniä murheita, sillä paketti toimii moneen muuhun 3D-loikintaan verrattuna erinomaisen hyvin.

Myös kenttäsuunnittelu loistaa. Jokainen kenttä on hieman erilainen kokonaisuus, uusilla ideoilla kyllästetty temppurata, joissa palikat ovat paikallaan juuri niinkuin pitääkin. Vaihteluakin piisaa: välillä huristellaan vesiskootterilla, välillä heitellään pommeja tai roikutaan liaaneissa. Hyvän kenttäsuunnittelun ansiosta peliin ei pääse kyllästymään millään, sillä toistolta vältytään ansiokkaasti. Samalla myös pelin heikoin osa-alue pääsee esille: Jett Rocket on nimittäin todella lyhyt. Pelin 12 kenttää sujahtavat surutta läpi parissa tunnissa. Lisäinnostuksena peli tarjoaa 20 erilaista saavutusta suoritettavaksi, mutta niiden keräilemiselle ei ole oikeastaan muuta pointtia kuin pelin täydellinen suorittaminen.

Lyhyydestä huolimatta Jett Rocketia on helppo suositella. Sen lisäksi, että pelilliset ominaisuudet ovat hyvin hallussa, peli on WiiWare-julkaisuksi myös huikean hyvän näköinen ja peittoaa ulkoasullaan jopa useat kaupan hyllystä poimittavat Wii-pelit. Kokonaisuus on sen verran hauskaa pelattavaa, että Shin`en voisi keskittää seuraavaksi voimansa täysimittaiseen tasoloikkaseikkailuun. Ehkä silloin - muutamalla omalla idealla höystettynä - Jett saattaisi kilpailla muiden tasoloikkasankareiden seassa tosissaan.