Sniper: Ghost Warrior

Nimensä perusteella Sniper: Ghost Warriorin saattaisi kuvitella iskevän juurikin realistimpien räiskintöjen rakoon, sillä kysyntää ja tilaa markkinoilla oletettavasti riittäisi. Alehintaisen pelin koppaavat saavat käsiinsä vain puolivillaisen räiskinnän, joka yrittää erottua joukosta vetoamalla tarkka-ampuja -nicheen.

Pelin tapahtumapaikkana toimii kuvitteellinen Etelä-Amerikan valtio, jossa pelaajan pieni tarkka-ampujaryhmä auttaa paikallista kapinallisryhmittymää vallankaappauksen jälkimainingeissa. Saaren vehreä trooppinen ympäristö tarjoaisi mainiot puitteet hiljaiselle hiiviskelylle, mutta toiminta on toteutettu kokonaisvaltaisen kehnosti.

Tarkka-ammunta vaatii pitkien välimatkojen vuoksi olosuhteiden, kuten tuulen, huomioon ottamista. Sniper: Ghost Warriorissakin ballistiikkaa sovelletaan pelin tarpeisiin, eli luotien lentorata on huomioitava tarkkuusammuntaa harjoitettaessa. Helpoimmilla vaikeusasteilla tappotyötä helpottaa luodin osumakohdan tähdätessä näyttävä aputähtäin. Tosisnaipperit eivät moista tarvitse, sillä iso osa tarkka-ammunnan tarjoamasta nautinnosta on juuri olosuhteiden laskelmointia ja oikea-aikaista liipaisua. Pelifiilis onkin parhaimmillaan, kun ruudulla pyörii hidastettu kamera-ajo luodin matkasta kohteeseensa. Aluksi tämä tuntuukin riittävältä kantamaan peliä harteillaan, mutta hetken puurtamisen jälkeen räikeät puutteet alkavat purra pelinautintoon.

Pelimaailmassa on lukuisia immersion rikkovia ongelmia, kuten näkymättömiä esteitä, jotka käytännössä pakottavat pelaajan käyttämään tiettyjä reittejä ja ampumapaikkoja. Myös tekoäly tekee parhaansa turhauttaakseen, sillä edes vaimennetulla kiväärillä ampuva, röllipukuun verhoutunut tarkka-ampuja ei pysy ensimmäisen laukauksen jälkeen piilossa. Viholliset tietävät pelaajan sijainnin prikulleen, jos vain sattuvat ruumiin näkemään. Taktisesta räiskinnästä tulee helposti hektinen kisa, jossa henkikulta säilyy vain hankkiutumalla vihollislaumoista eroon keinolla millä hyvänsä.

Riemu ei lopu tähän. Omat luodit saattavat tyssätä pelaajan tuliaseman reunaan, vaikka ase olisikin selvästi tähdätty esteen yli. Toisinaan taas ase menee läpi esteen, tehden pelaajan käytännössä näkymättömäksi, eikä vihollisille jää muuta vaihtoehtoa kuin pyöriä päättömästi pelaajan napsiessa näitä hengettömäksi yksi kerrallaan. Viidakko on myös sikäli heikko ympäristö, että etäisyydet nousevat harvoin rynnäkkökiväärien kantaman ulkopuolelle, joten tarkkuuskiväärin edut eivät pääse kunnolla esille.

Ammunnan lisäksi myös hiiviskely ontuu. Hiippailu katkeaa, kun pelaaja on riittävän kauan vihollisen näkösällä. Järjestelmä toimii sikäli pöhkösti, että hitaasti ryömivä pelaaja ehtii paljastua, kun taas vihollisen edestä kipittävä solttu voi hyvinkin ehtiä seuraavaan suojaan jättäen viholliset pähkäilemään viuhahtajan aikeita. Hiiviskelykentät jäävät siis usein muutaman minuutin spurttailuiksi, eivätkä juurikaan haastetta tarjoa, ellei tunne halua pelata tieten tahtoen vaikeimman kautta.

Tuntuisi hieman siltä, ettei studio ole itsekään luottanut tarkka-ammunnan viehätysvoimaan, sillä iso osa peliajasta kuluu perinteisemmän rymistelyn parissa. Omaperäisyydestä ei snipuilua voi syyttää, sillä valtaosa toimintaosioista rakentuu suositumpien räiskintäpelien esittämien temppujen varaan. Sniper: Ghost Warriorin hankkimisen sijaan onkin suositeltavampaa pyyhkäistä pölyt jonkun viime vuosien suosikkiräiskinnän päältä.

Edes moninpeli ei pysty Sniperia pelastamaan, sillä luotien lentoratojen mallinnusta on yksinkertaistettu, eikä samassa paikassa kyttääminen toisaalta jaksaisi viehättää useamman erän tarpeiksi. Liike paljastaa, joten hyvässä tuliasemassa piilotteleva pelaaja on usein vahvoilla. Moninpeli tuntuu muutenkin nykyaikaisten verrokkiensa rinnalla kovin köykäiseltä.

Ei ole Sniper: Ghost Warriorista vanhan Sniper Eliten kaatajaksi.