Suomi
Gamereactor
arviot
Amnesia: The Dark Descent

Amnesia: The Dark Descent

Synkkä, karmiva ja parhaimmillaan veret seisauttava. Näin voisi kuvailla ruotsalaisen indie-pelipaja Frictional Gamesin uusinta tuotosta Amnesia: The Dark Descentiä, joka suorastaan leikittelee ihmisen primitiivisillä peloilla.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Verrattain tuntemattomasta nimestään huolimatta Frictional Games on jo monissa liemissä keitetty kauhupelien osaaja. Studio julkaisi ensimmäisen kaupallisen pelinsä Penumbra: Overturen PC:lle vuonna 2007 ja sai kiitosta erityisesti pelin intensiivisestä, kammottavasta tunnelmasta. Jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna, kun Penumbra-sarjaan liittyi kakkososa Black Plague ja sen lisäosa Requiem.

Amnesia: The Dark Descent jatkaa pelillisesti Penumbran viitoittamalla tiellä, mutta sijoittaa tarinansa 1800-luvulle. Päähahmo Daniel herää muistinsa lähes täydellisesti menettäneenä synkästä keskiaikaisesta linnasta ja löytää itsensä kirjoittaman kirjeen, jossa kehotetaan murhaamaan linnan isäntä. Samalla varoitetaan jostakin, joka vaanii Danielin kannoilla. Taustat valottuvat verkkaisesti mutta varmasti, kun tarina heittelee johtolankoja seuraavaa pelaajaa entistä hirvittävämpiin tilanteisiin linnan uumenissa.

Tapahtumat kuvataan kokonaan hahmon silmistä, mutta toimintapeli Amnesia ei ole. Pikemminkin se on lähempänä klassisia seikkailupelejä, joissa tutkitaan ympäristöjä, kerätään esineitä ja ratkotaan pulmia. Poikkeuksellinen käyttöliittymä antaa oman elämänmakuisen vivahteensa pelaamiselle, sillä laatikot ja ovet avataan jäljittelemällä tarvittavaa käden liikettä hiirellä. Ratkaisun merkitys avartuu, kun on nopeasti piilouduttava kaappiin tai avattava eteen tulevia ovia jahdattuna. Se tekee pelistä todentuntuisen kokemuksen.

Pelissä on muutenkin varsin inhimillinen näkökulma päähahmon kykyihin. Daniel ei juokse kuin Usain Bolt mitalin perässä eikä kykene käyttämään erikoisia aseita. Sen sijaan pääpaino on varovaisella tutkiskelulla ja vaaroilta piiloutumisella. Lähikontaktit vihollisen kanssa päättyvät käytännössä aina Danielin kuolemaan.

Tämä on mainos:

Valo ja varjo näyttelevät pelissä suurta roolia, mutta toisin kuin Splinter Cellissä tai Alan Wakessa, kumpikaan ei automaattisesti luo turvaa. Pelaaja joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan valon ja pimeyden kanssa. Pimeydessä vaeltaminen verottaa Danielin psyykettä, kun taas valo herättää hirviöiden huomion. Lisäksi mukana kulkevan lyhdyn lamppuöljyä on aina saatavilla niukalti, joten joskus valoa on jopa pakko säästää mielenterveyden kustannuksella.

Jännitystä rytmitetään taidokkaasti, ja parhaimmissa osuuksissaan tunnelma aaltoilee silkasta pakokauhusta eteeriseen rauhoittumiseen, ennen kuin peli jälleen alkaa rakentaa seuraavaa kliimaksiaan. Selviytymiskauhupeleissä on nykyään harvinaista, että peli jaksaa rakentaa tunnelmaansa maltillisesti sen sijaan, että joka käänteessä nurkan takaa hyppäisi hauleja himoitseva hirviö. Suuri osa pelin tunnelmasta tulee autioilla, ränsistyneillä käytävillä liikuskelusta ja pään sisällä syntyvästä tunteesta, että linnassa ei ole yksin.

On pelillä toki heikkoutensakin. Yksi selkeimmistä puutteista liittyy peliympäristöön, sillä linnan saleja ja tyrmiä tutkiessa samannäköiset kiviseinät tulevat hieman liiankin tutuiksi. Vaihtelun puute verottaa etenkin pelin loppupuolta, jolla myös kohdataan yhtä useammin samoja hirvityksiä. Se, mikä ensimmäisellä kerralla on vääntää vetelät pöksyyn, ei enää toisella ja kolmannella kerralla tunnu yhtä pelottavalta. Sama koskee myös uudelleenpeluuarvoa, mutta läpipeluun parin illan kesto on täysin riittävä 15 euron pelille.

Teknisesti Amnesia on toimiva, visuaalisesti paikoin jopa näyttävä, mutta kaikesta paistaa silti suhteellisen alhaiset tuotantoarvot. Esimerkiksi käyttöliittymään ei ole liitetty monien muiden pelien tavoin hahmon raajoja, mikä saa penkkien ynnä muun irtaimiston kantamisen näyttämään tökeröltä. Mukana olisi sopinut myös korkealaatuisempi ääninäyttely, mutta Mikko Tarmian säveltämä musiikki ja Tapio Liukkosen luomat äänitehosteet tukevat tunnelmaa täydellisesti.

Tämä on mainos:

Amnesia: The Dark Descent ei sovi heikkohermoisille tai räiskintää kaipaaville, mutta todellista kauhua janoavat saavat jännittävän kokemuksen, joka parhaimmillaan suorastaan leikittelee ihmisen primitiivisillä peloilla. Monet sen suurimmista avuista ovat oivallisia yksityiskohtia, pieniä rasahduksia, jotka tekevät pohjimmiltaan varsin suoraviivaisesta ja perinteisillä pulmilla sävytetystä seikkailusta aivokuoreen porautuvan kokemuksen. Voimakkaan tunnelmansa ansiosta Amnesia on yksi vaikuttavimmista selviytymiskauhupeleistä pitkään aikaan.

Amnesia: The Dark DescentAmnesia: The Dark DescentAmnesia: The Dark DescentAmnesia: The Dark Descent
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Erittäin vahva tunnelma, aidosti pelottava ja inhimillinen kokemus, rakentaa tunnelmaansa maltillisesti, hienosti rytmitetty jännitys, seikkailuelementit
-
Yksipuoliset kentät, perinteiset pulmat, lievästi vanhentunut tekniikka
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • FallenStar14
    Amnesia: The Dark Descent (PC) - Pimeyden muistikatkoksen kourissa Pimeiden linnankäytävien juokseminen groteski hirviö kannoillasi on... 8/10
  • WassaBee
    -Hyvä tarina -Hyvät Grafiikat -Hyvät Fysiikat -Adosti pelottava Pitää otteessaan loppuun asti. 10+ :D... 10/10
  • modernipoika
    Ensimmäinen kauhupelini. Ostin pelin, koska kuulin paljon hyvää kritiikkiä. Elikkä peli on on ruotsalaisen Fictional Gamesin kehittämä... 8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

7
Amnesia: The Dark DescentScore

Amnesia: The Dark Descent

ARVIO. Kirjoittaja Kimmo Pukkila

Indie-pelipaja Frictional Games loihtii jälleen yhden veret seisauttavan kauhupelin, jossa selviytyminen ei ole aseiden ansiota.



Ladataan seuraavaa sisältöä