Quantum Theory on Tecmon uuden Team Tachyon -ryhmän kehittämä hahmon takaa kuvattu räiskintäpeli, jota on kuvailtu japanilaiseksi Gears of Wariksi. Sen synkässä maailmassa erikoinen elävä torni on päästänyt irti ihmiset hirviöiksi muuttavan taudin - välittäjänään lentävät jättiläismadot. Kun kaikki näyttää menetetyltä, maisemiin ilmaantuu kuvaluinen Syd, joka on sattumalta ottanut elämäntehtäväkseen pistää tornien touhulle lopun. Se käy, kuinkas muuten kuin, kaikkea vastaan tulevaa ampumalla.

Jo lähtökohtaisesti Gears of Warin menestysreseptin imitointi on riski. Peli ei luo lajityyppiin mitään uutta, vaikka idea elävästä, muotoaan muuttavasta tornista näkyykin siellä täällä vaihtuvina suojautumispaikkoina ja tarkkoja hyppyjä vaativina tasohyppelykohtina. Kokonaisuutta ei ole kuitenkaan mietitty eikä hiottu loppuun asti. Quantum Theory jättää huomioimatta monia yksityiskohtia, jotka lopulta tekivät Gears of Warin "suojaudu ja ammu" -mekaniikasta niin toimivan. Kun omat ideat puuttuvat, kostautuu puolivillainen kopiointi raskaasti.

Ensi hetkistä on selvää, ettei peli tarjoa suurta juhlaa. Muutamien erilaisten konekivääreiden ja tussareiden tuntuma on epämääräinen, eikä ohjaus tunnu riittävän jämäkältä. Tarkan tähtäyksen sijaan pelissä on käytössä poikkeuksellisen voimakas automaattitähtäys, joka liimaa tähtäimen lähimpään viholliseen vasenta liipaisinta painamalla. Automaattitähtäys ei kuitenkaan seuraa vihollisen liikkeitä, minkä takia tähtäimen voimakas pysäyttäminen vihollisen kohdalle itse asiassa vaikeuttaa juoksevien hirviöiden suolaamista. Samalla vihollisten käyttäytyminen on täysin aivotonta ravaamista ympäri kenttää ja osumien mallinnus on köyhimmistä miesmuistiin. Yksinkertaisesti viholliset vain räjähtävät vihreän roiskahduksen saattelemina. Siitä on pitkä matka Gears of Warin raskaaseen, rajuun ja visuaalisesti vaikuttavaan väkivaltaviihteeseen, jossa kovanaamaiset soturit pistävät vielä kovanaamaisempia hirviöitä kirjaimellisesti lihoiksi.

Quantum Theory ei tarjoa sen enempää moottorisahasplatteria kuin näyttäviä räjähdyksiäkään. Itse asiassa räiskintäpelien perusominaisuuksiin lukeutuvat käsikranaatit on korvattu Sydin kumppaniksi liittyvällä likalla, jota voi - niin typerältä kuin se kuulostaakin - heittää vihollisten pleksiin teloitusmielessä.

Tämä on mainos:

Gears of Warin "roadie run" eli kyyryssä spurttaaminen on toteutettu Quantum Theoryssa identtisesti, samoin kuin perussuojautuminen, mutta suojautumisesta puuttuu jouhevuus ja luotettavuus. Esimerkiksi suojasta suojaan syöksyminen ei ole mahdollista yhtä lennokkaasti kuin Gears-sarjassa. Samalla osa suojista on käytännössä käyttökelvottoman pieniä.

Hyvänä puolena peli alkaa räväkästi, mutta tarina ei etene minnekään. Ilmeisesti jonkinlaisen takautuman ympärille kirjoitettu juoni on epämääräinen, eikä selvää punaista lankaa tunnu löytyvän. Se vähä mitä tarina tekee, se tekee sen varsin imelästi. Juonenkäänteet ovat lapsellisia ja hahmojen ääninäyttely elotonta ja paikoin jopa amatöörimäistä. Sydillä ei yksinkertaisesti ole samanlaista elämää suurempaa äijäkarismaa kuin Gears of Warin johtokaartilla. Cole Trainin kaltaista lentävää legendaa on turha edes kaivata.

Peli haparoi myös kenttäsuunnittelun saralla. Jotkut kentät eivät hyödynnä riittävästi suojautumismekaniikkaa, kun taas toiset eivät käytä pelin ehkä ainoaa valttia - elävää tornia - tarpeeksi edukseen. Paikoin kenttien rakenne ja tapahtumien skriptaus tuntuu pikemminkin harrastelijan tekemältä Gears of War -modilta kuin täysiveriseltä peliltä. Pelissä näkee esimerkiksi kohtia, joissa verkkoaita estää etenemisen tietyn keskustelun ajaksi, ja keskusten jälkeen aidan ovi kaatuu tieltä itsestään. Miksi pelaaja pitää pysäyttää keskustelun ajaksi näin keinotekoisesti, se ei vain mene jakeluun.

Quantum Theory yrittää haastaa yhden nykysukupolven parhaimmista toimintapelisarjoista ja epäonnistuu täysin. Vaikka peli on teoriassa funktionaalinen, siitä puuttuu potku. Peli kopioi Gears of Waria vain pinnallisesti ymmärtämättä esimerkiksi aktiivilatausten vaikutusta pelin flow'hun. Se ei onnistu saavuttamaan samanlaista pelillistä tyydyttävyyttä eikä audiovisuaalista riemua kuin esikuvansa. Edes minkäänlaista yhteistyömoninpeliä ei ole mukana, vaikka se on yksi Gearsin suosituimmista ominaisuuksista. Varsinainen nettipeli sentään löytyy, mutta peliseuraa hädin tuskin. Selvästi parempia nettiräiskintöjä onkin saatavilla alustasta riippumatta.

Tämä on mainos:

Quantum Theoryn kohdalla on vaikea saada tunnetta, että kehittäjät olisivat tosissaan pyrkineet luomaan uutta tai parempaa. Lopulta se vaikuttaa vain hätäiseltä, rahanahneelta yritykseltä hyötyä toisen menestysreseptistä, ja jo sen takia Quantum Theory ansaitsee kaiken paheksunnan. Tällaisten halpakopioiden tekeminen on melkeinpä syntiä.