Professor Layton and the Lost Future

Kaikki alkaa jälleen kirjeestä. Tällä kertaa kirje on kuitenkin lähetetty tulevaisuudesta. Laytonin oppipojan kymmenen vuotta vanhempi versio pyytää apua tulevaisuuden Lontoota vaivaavan ongelman ratkaisuun. Pian Layton ja Luke ovatkin sekaantuneet kellokaupan kautta omituiseen aikaseikkailuun. Lontoon kaduilla tapahtuu kummia ja kaikki vaikuttaa vähän oudolta. Pulmasta toiseen on enemmän ja enemmän varmaa, että he ovat kuin ovatkin matkustaneet ajassa eteenpäin.

Layton-sarjan pelit ovat tarinallisia pulmapelejä, joissa ratkotaan jos jonkinmoisia loogisia ongelmia samalla tarinaa edistäen. Korkeat tuotantoarvot näkyvät pelissä hyvän ääninäyttelyn ja ghiblimäisten välianimaatioiden ominaisuudessa. Pelaaja voi uppoutua maailmaan, joka muistuttaa Miyazakin Liikkuvan linnan ja Sherlock Holmesin tarinoiden yhdistettyä tunnelmaa. Professori Layton-pelisarjaa onkin hehkutettu, mutta kaikille se ei sovi.

Näistä uudenlaisista tarinallisista pulmapeleistä on muodostumassa oma lajityyppinsä. Ehkä menestynein viimeaikainen tarinapulmapeli on Puzzle Quest, jossa pelaaja ratkaisee hahmojen välisiä taistoja Bejeweled-tyylisillä pulmapeleillä. Professori Laytonin pelisarjassa pulmat ovat kuitenkin ihan toisenlaisia. Matematiikan tunneilta tutut sanalliseen muotoon puetut loogiset ongelmat ovat Laytonin Lontoon asukkien lempipuuhaa. Tarina etenee, jos esimerkiksi osaa sanoa, kuinka kauan seitsemän paketin kantaminen yläkertaan kestää, jos kahdesta kantajasta toinen voi kantaa yhden paketin kerrallaan lyhyemmässä ajassa ja toinen kaksi kaksinkertaisessa ajassa. Oikea ratkaisu on löydettävä ensimmäisellä kerralla, jos aikoo saada maksimipistemäärän.

Pelissä voi saada pulmiin helpotusta vinkkien muodossa. Vinkkejä voi ostaa pelirahalla, jota taas voi kerätä naputtelemalla erilaisia kohteita pelimaailmassa. Häiritsevää on, että samalla klikkauksella voi joutua uuden pulman eteen, vaikka tarkoituksena olisi edetä kartalla kolikoiden keruun jälkeen. Muutoinkin pelissä liikkuminen on hieman epäintuitiivista. Pelaajan tulee erikseen valita kenkäikoni, jos haluaa siirtyä ruudulta toiselle. Yläruudun kartta ei myöskään aina avaudu pelaajalle.

Ääninäyteltyjen kohtausten välissä pelaaja joutuu tyytymään pelkkään tekstiin, joka ei olisi ongelma, jos dialogi olisi kiinnostavaa. Pelin tekstipohjaiset dialogit ovat jaarittelevia, eivätkä ne tuo merkittävää lisää pelimaailmaan. Vuoropuheluiden kirjoittaja olisi voinut työstää teksteistä kouriintuntuvampia ja lisätä persoonallisuutta keskusteluun. Nyt kiinnostavasti piirretyt hahmot eivät herää kunnolla henkiin. Toisaalta pelinautinnosta puolet on itse tarinassa, joten sitä ei kannata lähteä ohittamaan.

Pelin pulmat vaikuttavat lähestulkoon aina päälle liimatuilta. Kuten koulussa, sanalliset tehtävät vaativat kielellistä yksinkertaistamista, jossa pulmien ja todellisen maailman välinen suhde kannattaa unohtaa. Laytonin maailman pulmat ovat joskus tarinaan löyhästi liittyviä, mutta aina näin ei ole. Tulevaisuuden lontoolaisilla näyttää usein olevan outoja ongelmia. Herrasmiehet Luke ja Layton eivät malta olla auttamatta heitä.

Laytonin uutta seikkailua voi pelata esimerkiksi perheen kouluikäisten kanssa. Suomenkielistä versiota ei ole ja pulmien ratkaisussa vaaditaan hyvää kielitaitoa. Peli kehittää kouluikäisen loogisen ongelmanratkaisun lisäksi kielitaitoa. Peli huokuu myös tapakasvatusta.

Jos vihasit koulussa sanallisia tehtäviä, vihaat koko pelisarjaa. Jos pidät japanilaisesta animaatiosta, pidät tästä pelistä. Jos nämä edellä mainitut eivät kohtaa, voit kokea pelin ristiriitaisesti. Tunnelma pelissä pysyy kuitenkin yllä ja peli edustaa laatua. Professor Layton and the Lost Future on rahanarvoinen hankinta niille, jotka ovat pitäneet myös edellisistä osista.