Sonic Free Riders

Sonic Free Riders on kolmas osa PlayStation 2:lta lähteneessä ja Wiin kautta kulkeneessa Sonic Riders -sarjassa. Kuten sarjan muissakin osissa, ideana on hypätä maan pinnalla liitävälle skeittilaudalle ja kurvailla läpi boost-kaistojen ja isojen hyppyrien sävyttämien ratojen. Sonic Free Ridersin erikoisuutena on Kinectin koko kehon liikkeentunnistus. Peliä pelataan kylki menosuuntaan, ja lautaa käännetään kallistelemalla omaa vartaloaan.

Peli pyörähtää käyntiin, kun Dr. Eggman juonii turnajaiset, joihin Sonicin on tietysti pakko osallistua. Mukana tarinassa ovat muun muassa Tails ja Knuckles sekä koko joukko muita Sonic-maailmasta tuttuja hahmoja. Köykäinen taustatarina siivittää pelin pääpelimuotoa, jossa avataan uusia ratoja ja kilpailuita täyttämällä edellisen haasteen vaatimukset. Pelaaja saatetaan haastaa olemaan esimerkiksi ensimmäinen yhden kierroksen jälkeen, keräämään tietty määrä sormuksia tai laskemaan radalla olevia reilejä.

Muina pelimuotoina ovat mukana vapaat kilpailut, aika-ajot ja moninpeli. Peliä voi pelata kaksistaan Tag-muodossa tai nelistää vuorotellen eräänlaisessa viestikilpailussa. Mukana on myös Xbox Live -tuki kahdeksalle pelaajalle, mutta peliseuraa ei arvosteluhetkellä löytynyt.

Laudalla liitäminen muistuttaa idealtaan lumilautailua. Kallistamalla kehoaan oikealle, pelihahmo kääntyy oikealle, ja päinvastoin vasemmalle. Ruutua kohti nojaamalla kerätään lisävauhtia, ja hyppyihin valmistaudutaan kyykistymällä. Hyppyrin nokalla ponkaistaan ilmaan, ja samalla on mahdollista tehdä erilaisia temppuja pyörähtämällä esimerkiksi 360 astetta paikallaan. Peli ymmärtää myös sen, onko edessä vasen vai oikea jalka ja kääntää pelihahmon samansuuntaisesti. Siitä onkin apua, kun lautaa alkaa viritellä erilaisia bonusarvoja tuovilla lisäosilla, kuten paremmalla reilaus- tai liitokyvyllä. Tällöin edessä oleva osa on aktiivinen.

Liikkeentunnistus ei rajoitu vain kehoon ja jalkoihin. Käsiä käyttämällä voi kurkotella esimerkiksi viereisestä kukkapenkistä sormuksia tai tarttua sivulla tai ylhäällä kulkeviin reileihin. Ilmassa kädet levittämällä saa paremman liitokyvyn. Käsillä voi käyttää myös pelin monia aseita, joita löytyy radan varrelta. Pelaaja voi esimerkiksi heitellä raketteja tai valtavia keilapalloja sopivalla kädenliikkeellä. Toisaalta kättä voi myös käyttää limupurkin ravistamiseen, mikä muuttaa purkin lisävauhtia antavaksi raketiksi. Toisaalta myös toista jalkaa voi käyttää lisävauhdin potkimiseen - etenkin lähdössä. Pelistä paljastuu kiitettävästi ulottuvuuksia, joista osa on jopa verrattain nokkelia. Hetkellisesti peli tuntuukin mainiolta.

Kinect-peliksi Sonic Free Riders on pelimekaniikaltaan poikkeuksellisen monipuolinen. Samalla se on kuitenkin myös monimutkainen. Monimutkaisuus ei vain lisää pelin syvyyttä, vaan se tuntuu tuottaneen kehittäjille vaikeuksia, sillä kokonaisuus on epätasainen ja oikukas. Viimeistely ontuu jo aivan peruspelimekaniikassa kahden pelaajan yhteistyötä vaativasta Tag-tilasta puhumattakaan. Välillä jopa pelivalikko hyppii esiin sattumanvaraisesti kesken kisan, mikä tuntuu harvinaisen turhauttavalta juuri kun on valmistautumassa ratkaisevaan hyppyyn.

Pelaamisen jouhevuutta ei paljon paranna ratasuunnittelu, jossa tiukkoja 90 asteen käännöksiä yhdistetään kovaan vauhtiin ja yllättäviin esteisiin. Sonic Team ei ole saanut liikkeentunnistusta toimimaan niin tarkasti, että näin monimutkaisissa kaupunkimaisemissa, luolissa ja raunioissa olisi hauska laskea. Vauhdista nauttimista nakertavat entisestään myöhempien haasteiden tiukat aika- ja nopeusrajoitukset, joiden takia jo yksi seinäkosketus voi johtaa välittömään epäonnistumiseen.

Sonic Free Ridersissa riittää ongelmia myös varsinaisen pelaamisen ulkopuolella. Pelin valikkojärjestelmä on ehkä sekavin koko Kinectin lanseerausvalikoimassa. Ympyrän muotoon asetellut valikkolistat pyörivät välillä miten sattuu.

Vaan eipä valikoiden käyttö pelkästään liikkeentunnistuksella olekaan pakollista. Sonic Free Riders tukee nimittäin puheentunnistusta myös Suomessa. Jos englannin perusääntämys on kohdallaan, valikoita onkin helpompi navigoida sanomalla pelimuodon nimen ääneen ja valitsemalla sen select-komennolla. Kinectin teknologiasta kiinnostuneille ominaisuus on herkullinen, sillä Xbox 360:n päävalikon puheentunnistus on Suomessa kytketty pois. Puheohjaus ei silti korvaa perinteisen ohjaimen tarkkuutta. Valitettavasti ohjainta ei voi Sonic Free Ridersissa käyttää.

Pelin oma äänimaailma koostuu Sonic-sarjalle tyypillisestä kovatempoisesta jumputuksesta ja ylimielisten hahmojen dialogista. Ääninäyttely riipii korvia jo muutaman minuutin jälkeen, eikä musiikkikaan paria tarttuvaa biisiä lukuun ottamatta varsinaisesti hermoja hivele. Musiikit on tosin mahdollista korvata omilla kappaleilla. Visuaalisesti peli näyttää teräväpiirtoon nostetulta Wii-peliltä. Yksityiskohdat ovat vähissä, mutta vauhti ja värikylläiset maisemat pitävät ulkoasun kohtuullisena niin kauan kuin lauta pysyy liikkeessä.

Sonic Free Riders on peli, josta periaatteessa haluaisi pitää. Se on Kinectin lanseerauspeleistä yksi niistä harvoista, jotka tarjoavat monipuolisesti pelimuotoja, kohtuullisesti sisältöä ja yrittävät hyödyntää Kinectiä kaikin mahdollisin tavoin - aina puheohjausta myöten. Ehkä pelin aikataulu on kuitenkin ollut liian tiukka kaiken sovittamiseen, sillä hurjastelun hiomattomuus ja kömpelöt valikot jättävät suuhun lopulta paljon happamamman jälkimaun kuin ensituntumalta uskoinkaan.