Suomi
Gamereactor
arviot
G.I. Joe: Operation Blackout

G.I. Joe: Operation Blackout

Visuaalisesti uskottava tyhjänpäiväinen ja kankea räiskintä kasariklassikosta

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

G.I. Joe muistuttaa minua niistä hyvistä ajoista, jolloin "Kuusnepa" oli paras (ja ainoa) pelikone, ja lasten piirretyt tehtiin kunnolla. Viime vuosina aiheesta on poristu harmittavan vähän muutamaa kohtuullista elokuvaa lukuun ottamatta, jotka ovat jo lähes kymmenen vuoden takaa. Tämän takia Operation Blackoutin yllättävä ilmestyminen herätti suurta mielenkiintoa varsinkin, kun se ottaa ilmeensä alkuperäisestä piirretystä ja sarjakuvista. Yo Joe!

Lähtöasetelma pelille on varsin tuttu. Cobra tavoittelee maailman herruutta kaikin mahdollisin keinoin, ja G.I. Joe pyrkii tuomaan tasapainoa kaaokseen estämällä Cobran aikeita. G.I. Joe: Operation Blackout poikkeaa kerronnallaan odotetusta, sillä pelaaja pääsee ohjaamaan niin sankarillisia Joe-joukkoja kuin juonittelevia Cobra-sotilaitakin. Tämä jos mikä saa innostumaan pelistä, kun menon pääsee aloittamaan suosikkihahmollani Storm Shadow'lla!

G.I. Joe: Operation BlackoutG.I. Joe: Operation Blackout
Tämä on mainos:

Tehtävien rakenne on hyvin samanlainen kautta pelin. Pelaaja aloittaa paikasta x ja rymistelee läpi vihollisjoukkojen paikkaan y ja aktivoi tai hakkeroi jonkin laitteen. Tämän jälkeen yleensä vielä puhdistetaan kenttää vihollisaalloista laitteen aktivoitumista odotellessa, ja selätetään loppuvihollinen.

Pelin inspiraation lähteet ovat aika selkeästi olleet Fortnitessa ja Gears of Warissa. Kolmannen persoonan perspektiivistä toimiva ammuskelu sisältää kaikki tutut ominaisuudet, mitä liikkumiseen ja ammuskeluun tulee. Esikuviensa vastaisesti G.I. Joe: Operation Blackoutin meno on kuitenkin harvinaisen persoonatonta ja suoraan sanoen tylsää. Jäykkä ohjattavuus tekee sihtaamisesta ohjaimella aika kamalaa puuhaa, ja eteenpäin rynnistely putkimaisissa ja varsin tyhjissä kentissä on puisevaa. Vielä kun kehnolla tekoälyllä varustettuja vastaantulevia vastustajia kierrätetään aika suvereenisti, meno alkaa tökkimään nopeasti.

G.I. Joe: Operation BlackoutG.I. Joe: Operation Blackout

Operation Blackout pyrkii monipuolistamaan toimintaa muun muassa vaihtelemalla ympäristöä kiitettävän paljon ja lisäämällä pieniä välitehtäviä sinne tänne, joissa esimerkiksi ammutaan ilmatorjuntatykeillä hävittäjiä tai kaahaillaan panssariajoneuvoilla. Jos mahdollista, näissä sivutehtävissä ohjaus on kuitenkin vielä hahmolla ampumista kankeampaa, joten ilo on touhusta varsin kaukana. Hahmojen vaihtelu tuo mukanaan erilaisia aseita ja hahmokohtaisia erityistaitoja. Erityistaidot kuitenkin jäivät minulle pitkälti mysteeriksi, sillä niiden aktivointi lähinnä laittoi hahmon tekemään jonkinlaisen efektien saatteleman animaation paikallaan eivätkä viholliset tuntuneet siitä juuri välittävän. Viholliset ovat myös liikkeissään sen verran vikkeliä, että heitetyt kranaatit menevät häiritsevän usein hukkaan erikoistaitojen tavoin.

Tämä on mainos:

Pelin graafinen ilme vangitsee hienosti G.I. Joen olemuksen. Sarjakuvamainen grafiikka saa pelin tuntumaan kuin interaktiiviselta piirretyltä. Hahmot on mallinnettu yksityiskohtaisesti ja animaatiot istuvat hyvin toimintaan. Kentät ovat yleisesti tyylikkään näköisiä, mutta on harmillista nähdä tyylikkään yleisilmeen menevän osittain hukkaan tavaran vähyyden ja staattisten elementtien takia. Tehtävien välillä näytettävät 2D-välivideot ovat kuin suoraan sarjakuvien sivuilta, ja tehostavat kivasti tunnelmaa.

G.I. Joe: Operation BlackoutG.I. Joe: Operation Blackout

Äänipuoli ei ole yhtä vahvalla pohjalla kuin pelin graafinen ilme. Aseiden käyttö on lähinnä ponnetonta papatusta ja tuikutusta. Muutenkin äänimaailma on aika minimalistinen. Toisaalta yliampuva ääninäyttely istuu hahmoihin todella hyvin, ja muistuttaa kivasti alkuperäisen piirretyn menoa. Musiikeissa on myös hyvää sankarinostetta, mutta huomasin kaipaavani alkuperäistä tunnaria, jota ei ollut mukana edes pelin kylkiäisenä julkaistulla digitaalisella soundtrackilla.

Yksinpelikampanjan ohessa, G.I. Joe: Operation Blackoutissa on moninpeli mukana. Yllättäen moninpeli ei vie verkon yli mittelöimään parhaudesta, vaan kaikki klassiset pelimoodit tappomatseista lipunryöstöön ovat pelattavissa paikallisesti jopa neljän pelaajan kesken samalta laitteelta. Moninpelillä voi olla pientä vaikutusta pelin äärellä pysymiseen, jos yksinpelikampanja meinaa tökkiä.

G.I. Joe: Operation Blackout

G.I. Joe: Operation Blackout on melko suuri pettymys. Aihepiirin ystävänä olisin niin halunnut tykätä pelin makealta vaikuttavasta menosta. Jäykkä, itseään toistava paukuttelu tyhjissä kentissä, ja yleinen halvan arcademainen lähestyminen pilaavat kultaiset lapsuuden muistoni. Sentään näyttävä ja uskollinen graafinen ilme sekä huolitellut välivideot tunteikkaine ääninäyttelyineen hohkaavat pientä nostalgista lämpöä tästä risukasasta. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin odotella kiltisti alemyyntiä. Itse taidan kaivaa Kuusnelosen esiin, ja pistää tulille G.I. Joe: A Real American Heron (Epyx, 1985).

HQ
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Hieno ja uskollinen graafinen ilme, reippaat ääninäyttelyt, tyylikkäät välivideot
-
Kankea ohjattavuus, persoonaton toiminta, tyhjät kentät
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä