Motorstorm: Apocalypse

PlayStation 3 saa pullistaa jälleen muskeliaan, kun crossipyörät, rantakirput, ralliautot ja monsterit jyristelevät halki hylättyjen urbaanimaisemien. Peli ei tee vaikutusta ensi näkemältä, mutta pian menoruuvi kiristyy ja kokonaiskuva peittoaa pienten yksityiskohtien puutteet. Siinä missä ennen koukkuna oli poikkeuksellinen radan pinnan simulointi, nyt pelaaja pidetään varpaillaan muuntelemalla kisan kuluessa kokonaisia reittivaihtoehtoja.

Motorstorm-sarjan yksinpeli on aina keskittynyt pelillisesti yksinkertaiseen ja suoraviivaiseen underground-festariin, mutta Apocalypsessä uutta on se, että tapahtuma rakentuu kolmen päähahmon ympärille ja jokainen hahmo avaa oman näkökulmansa kahden päivän mittaiseen kisarupeamaan. Hahmot toimivat käytännössä portaittaisena vaikeustasona, mutta kevyellä tarinalla kuorrutettuna. Vaikka "elävistä sarjakuvista" koostuva kerronta ei päätä huimaa, lisää se ihan hauskan kevennyksen joskus varsin uuvuttavienkin kisojen välille.

Aiemmista osista tuttua on nimittäin se, että vaikeustaso voi heitellä kilpailusta toiseen rajustikin. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tietyt ajoneuvot sopivat tietyille radoille tai tiettyyn ajotyyliin paremmin kuin toiset, mutta kisoissa käytettävät ajokit ovat ennalta määrätyt. On toki omalla tavallaan pelottavan hienoa joutua valtavaa monsteriautoa tai rekkaa vastaan piskuisella pyörällä, mutta peli ei aina tunnu reilulta. Monesti pelkkä hyvin ajaminen ei riitä, vaan kilpailu kulminoituu siihen, pystyykö ajamaan virheettömästi ja buusti pohjassa ylikuumentamatta konettaan. Erityisesti pyörien osalta tämä lisää haastetta tuntuvasti, koska pyörät eivät voi ajaa moottoria jäähdyttävistä vesilammikoista yhtä helposti kuin autot.

Tekoälystä on aistittavissa ainakin jonkintasoista kuminauhamaisuutta, joka on omiaan tuottamaan äärimmäisen kirveleviä sadasosan tappioita, kun hyvin menneen kilpailun sössii viimeisessä mutkassa. Toisaalta kilpailut pysyvät aina intensiivisinä ja jännittävinä. Armottomien karsintarajojen poistaminen olisi ollut kuitenkin tervetullut muutos, ja palkintopallisjoille olisi voitu keksiä jokin muu porkkana kuin seuraavaan kilpailuun pääsy.

Brutaali moninpelikaahailu on kuitenkin ehkä sarjan suosituin ominaisuus, ja sen kannalta on hyvä, että ajaminen toimii. Ajotuntuma tasapainottelee pääosin onnistuneesti realismin ja puhtaan paahtamisen välillä. Selkeimmin realismi näkyy autojen painossa, joka tuntuu varsinkin raskaampiin ajokkeihin mentäessä ja pakottaa tiukimmissa paikoissa tarttumaan jarruun. Myös kolarit ovat uskottavan näköisiä. Esimerkiksi avorenkainen rantakirppu voi lähikontaktissa kiivetä toisen päälle, ja isommissa mälleissä autot murskaantuvat näyttävästi. Peli ei kuitenkaan yritä olla simulaattori, vaan löyhemmät kurvit voi taittaa lennokkaasti kahva edellä käsijarrukäännöksellä ja rakettimoottorilla.

Evolution Studiosin rallitausta siis näkyy, mutta ei pelkästään hyvässä mielessä. Hyppy nelipyöräisistä kaksipyöräisiin ei vieläkään tunnu aukottomalta. Vaikka perinteisen crossipyörän oheen on lisätty superpyörää ja chopperia, vaikuttaa itse ajotuntuma edellisosien tavoin turhan kiikkerältä. Raunioituneessa kaupungissa pyörille tarkoitetut reitit eivät myöskään ehkä aivan niin selkeästi erotu muista kuin esimerkiksi sarjan ensimmäisessä osassa, jossa upottavat mutalaaksot oli ilmiselvästi parempi jättää isommille ajokeille ja kurvata itse läheiselle kallionkielekkeelle.

Ratojen puolesta Motorstorm: Apocalypse muistuttaakin enemmän FlatOut: Ultimate Carnagen ja Split/Secondin ristisiitosta kuin aiempia luonnon helmaan sijoittuvia osia. Radat kiertävät halki kaupungin lähiön, keskustan, läheisen rannan ja sataman. Ympäristö on kuitenkin ottanut varsin ronskisti osumaa maanjäristyksessä, ja kaikkialla pyörii kirjaimellisesti tuhansittain erilaisia murkuloita ja rojunpalasia, jotka lentelevät ympäriinsä kilpailun tuoksinnassa. Tämän lisäksi radoille on asetettu useita käsikirjoitettuja tilanteita, jotka muuttavat ratojen muotoa ja pitävät loppukierroksetkin yllättävinä. Esimerkiksi suuri kerrostalo saattaa romahtaa silmien edessä, alla oleva silta voi alkaa aaltoilla uhkaavasti tai horisontista saattaa nousta veneitä ja rojua radalle paiskova hurrikaani. Suuret erikoistehosteet ovatkin harvinaisen vaikuttavia ja yksi pelin kohokohdista. Teknisesti pelin ainoa ongelma ovat oikeastaan pitkät latausajat, joita ei ole edes yksinpelissä piilotettu tarinaosuuksien alle.

Peli sisältää myös muita pienempiä uudistuksia, kuten esimerkiksi kaksi muuta ryhmittymää, jotka sotivat ratojen varsilla paitsi keskenään myös Motorstorm-jengiä vastaan. Käytännössä tällä ei ole suurta vaikutusta pelaamiseen, mutta ohjuksin varustettu hävittäjä toimii hyvänä tekosyynä pistää maisemaa matalaksi, ja saattaapa ojanpohjilta tuulilasiin kajahtaa vaikka polttopullo. Myös pelin muokattavuutta on laajennettu esimerkiksi mahdollistamalla ajoneuvojen visuaalisten ominaisuuksien säätäminen omaa silmää miellyttäväksi. Pohjimmiltaan Motorstorm: Apocalypse on kuitenkin melko tutunoloinen paketti. Aggressiivisesta kaahailusta kiinnostuneille 16 pelaajan nettipeli ja jaetun ruudun tuki ovat mainioita syitä ottaa osaa uusimpaan moottorimyrskyyn, mutta sarjan meininkiä aiemmin vierastaneet tuskin innostuvat tälläkään kertaa.