Jewel Quest: Solitaire Trio

Jokainen kolmesta pelistä kertoo oman tarinansa, joka on aina kutakuinkin samanlainen. Pelaaja laitetaan ratkomaan erilaisia pasianssin muunnelmia, joiden tuloksena kerronta edistyy tekstiruutu kerrallaan. Indiana Jonesin innoitus näkyy selvästi. Eeppistä fantasiamatkaa Puzzle Questin malliin ei ole luvassa. Siitä huolimatta on mukava huomata, että näinkin yksinkertainen korttipeli haluaa tarjota taustaa tehtävilleen.

Ohjaus on varsin intuitiivinen ja vaivaton. Nintendo DS:n stylus-kynällä naputellaan kortteja ja peli etenee nopealla tempolla. Joskus tulee valittua väärä kortti ruudun pienen koon vuoksi, mutta onneksi valintojaan pääsee myös perumaan.

Pelkästä pasianssin perusideasta on saatu yllättävän paljon irti. Kortteja asetellaan mielikuvituksellisiin kuvioihin pöydälle ja säännöt muuttuvat hieman eri tehtävien välillä. Muutama Bejeweled-henkinen pikkupeli tuo mukavasti vaihtelua.

Graafinen loisto paranee selvästi järjestysnumeron kasvaessa. Harmillisesti värikkään silmäkarkin hintana myös latausajat pitenevät. Suureksi ongelmaksi asia ei nouse. Musiikki pysyy onnistuneesti taustalla kautta linjan ja tuo sekin mieleen Indiana Jonesin kaltaiset seikkailuelokuvat.

Moninpeliä ei ole tarjolla sen enempää paikallisesti kuin Wi-Fissäkään. Tämä korostaa Solitaire Trion ajanvietekäyttöä, kun pelaaja on matkalla johonkin.

Mitään mullistavaa ei ole tarjolla, mutta toisaalta Jewel Quest: Solitaire Trion avulla tylsempikin bussimatka tuntuu mukavalta.