The Quest Trio

Bejeweled-peliä kopioiva Jewel Quest: Expeditions, pasianssia tarjoileva Jewel Quest: Solitaire ja itämaista mah jongia pelissä Mah Jong Quest: Expeditions. Ajatuksena on kai ollut tarjota jokaiselle jotain sidottuna yhteen Indiana Jonesia tavoittelevalla seikkailuteemalla. Harmillinen seuraus on kuitenkin se, että The Trio Quest tuntuu auttamatta sillisalaatilta. Tarinaan panostaminen on aina hienoa yksinkertaisissa pulmapeleissä. Sen kerronnan pitäisi kuitenkin liittyä tiiviimmin itse pelaamiseen: pelkkä tekstiruuduilla jaksotettu sarja tehtäviä ei vielä riitä.

Kukin kolmesta pelistä toimii yksilönä varsin pätevästi. Jewel Quest: Expeditionsissa asetellaan jalokiviä kolmen sarjoiksi ja Solitairessa lätkitään pasianssia. Mah Jong Quest: Expeditionsissa on selvästi paras tarinankerronta, olkoonkin että se on varsin älyvapaa. Ohjaus on kaikissa peleissä toimiva, joskin välillä tulee ruudun pienuuden vuoksi valittua vääriä kohteita.

Graafisesti kokoelma on samanlainen kuin muukin anti: epätasainen. Värikäs tykitys on ajoittain hyvää, toisinaan taas keskinkertaista. Äänimaailma ei yllätä, joskaan ei petäkään. Mah Jong Quest: Expeditions saa erityismaininnan äänitehosteistaan tarinankuljetuksen aikana.

Kolmikon ensimmäinen peli Jewel Quest: Expeditions tarjoaa mahdollisuuden yhden kasetin langattomaan pelaamiseen korkeintaan seitsemän kaverin kanssa. Muita moninpeliominaisuuksia ei ole. The Trio Questissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta valitut kolme peliä eivät sovi saman katon alle eikä niistä yksikään onnistu nousemaan keskinkertaisuuden yläpuolelle.