Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
Gamereactor
arviot
Morbid: The Seven Acolytes

Morbid: The Seven Acolytes

Kuolonkankea pikselipainajainen

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Niin sanottu Soulslike-genre on tarjonnut yli vuosikymmenen verran haastetta kaipaaville pelaajille tiukkoja tilanteita ja intensiivisiä mittelöitä. Demon's Soulsin ja Dark Souls -seikkailuiden opit ovat hitaasti levinneet myös kaksiulotteisiin pelieepoksiin, joista erinomainen, sivusta kuvattu Hollow Knight lienee tunnetuimmasta päästä. Morbid: The Seven Acolytes pysyttelee kaksiulotteisessa skenessä, mutta siirtää vinkkelin isometriseksi seuratessaan synkässä pelimaailmassa käynnistyvää toimintaseikkailua, joka yhdistelee Soulslike-peleistä tuttuja ominaisuuksia hieman haaleaksi kokonaisuudeksi.

Morbid alkaa, kun vaaleatukkainen nuori nainen heräilee muistinsa menettäneenä karulta hiekkarannalta. Sisämaahan suuntaava päähenkilö saa selville, että pelimaailman hallitsijoina toimivat mahtiolennot ovat taantuneet lentävien demoniloisten takia hirviöiksi, jotka nuoren naisen tulisi voittaa miekkojen ja tuliluikkujen avulla. Motiiveilla tai muilla tarinankerronnan kulmakivillä ei ole Morbidissa juuri mitään merkitystä. Vihollisista, pelimaailman synnystä ja mahtiolennoista voi käydä lukemassa tallennuspaikkoina toimivissa pyhätöissä, mutta varsinainen tarina ei lopulta kehkeydy tyypillistä fantasiahuttua syvällisemmäksi juonitteluksi. On kuitenkin vähän hassua, että peli ei oikein esittele pelaajan keräämiä esineitä tai ominaisuuksia kunnolla - terveyttä ja hyökkäysnopeutta parantavien virvokkeiden ominaisuuksien selvittäminen jää kokonaan pelaajan vastuulle, mikä on genren veteraaneille varmasti mieluista ja luontevaa puuhaa, mutta ratkaisu saattaa säikäyttää kädestä pitelyä kaipaavat pelaajat äkkiä tiehensä.

Morbid: The Seven AcolytesMorbid: The Seven Acolytes
Tämä on mainos:

Morbid etenee suhteellisen lineaarisesti salapaikkoja ja luolia pursuavissa ympäristöissä, jotka yllättävät ajoittain laajuudellaan ja haarautuvuudellaan. Kaipasin kuitenkin alusta asti edes jonkinlaista karttaruutua pysyäkseni äkkiä avartuvassa pelimaailmassa kartalla siitä, mihin pitäisi mennä ja missä olen. Edellä mainittujen pyhättöjen avulla on onneksi mahdollista pikamatkustaa aiemmin vierailluille seuduille.

Morbidin komea yksityiskohtainen pikseligrafiikka tuo mieleen viimevuotisen Children of Mortan tyylikkään ja sielukkaan taiteen. Morbid on kuitenkin H.R. Gigerin ja H.P. Lovecraftin kauhisteluista armotta ammentava ja lohduttoman synkkä peliteos, jossa veri lentää komeina kaarina tahraten isoja osia maastosta, ja kauhistuttavat viholliset ja vähintäänkin epäilyttävät sivuhahmot tuovat mieleen myös Bloodbornen painajaismaiset vihut ja hahmosuunnittelun ylipäätään. Pelimaailman hienot yksityiskohdat ja verevän intensiivinen toiminta esiintyvät edukseen nimenomaan Switchin omalla ruudulla.

Morbid: The Seven AcolytesMorbid: The Seven AcolytesMorbid: The Seven Acolytes

Haastava toiminta on kuin oppikirjaesimerkki Soulslike-genren annista. Tapetut viholliset palaavat henkiin jokaisen pyhätöllä vietetyn meditaatiohetken jälkeen, mutta samalla pelaajan vaatimattomat ammusvarastot täydentyvät - vihollisten tulittaminen turvavälin päästä on harvinaista luksusta, jota kannattaa tuttuun tapaan säästellä tiukimpiin tilanteisiin. Morbidin taistelut nimittäin kärsivät pelihahmon jäykähköstä liikuskelusta, johon pelaaja kuitenkin tottunee ajan myötä. Miekalla huitova pelihahmo ei voi kesken liikesarjansa kääntyä ympäri puolustautumaan, vaan hyökkäykset ja torjunnat täytyy opetella ja suunnitella tarkasti.

Tämä on mainos:

Väistely ja miekkailu kuluttavat staminamittarin äkkiä nollille, ja maitohapoille itsensä huitonut pelihahmo on parin sekunnin verran täysin suojaton vihollisten hyökkäyksille. Sekiro-henkinen hiiviskely toimii sitä vastoin aika kivasti, ja A-napilla suoritettava miekkaisku teloittaa varomattoman vihun näyttävien verenpurskahdusten kera. Valitettavasti vihollisten omituisella logiikalla toimiva tekoäly tekee hiipimisestäkin turhan epätasapainoista puuhaa; jotkut vihuista osaavat äkätä pelaajan varsin kaukaa, kun taas jotkut eivät voisi vähempää välittää pelaajan puuhista.

Vaikeustasoltaan varsin äkkiväärä ja ajoittain persoonattomalta tuntuva kokonaisuus pitävät huolen siitä, että Morbid ei ole välttämättä suurten massojen peli. Soulslike-touhuun tykästyneille on kuitenkin tarjolla verinen ja haastava toimintaseikkailu, joka ei pyytele anteeksi keneltäkään. Omat ja persoonalliset ideat olisivat kuitenkin voineet tehdä terää ja erottaa Morbidin loppuvuoden pelitulvasta.

Morbid: The Seven AcolytesMorbid: The Seven Acolytes
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Komean kauhistuttava ulkoasu, verinen ja haastava toiminta
-
Unohdettava kehyskertomus, vihollisten vaihtelevasti toimiva tekoäly, ei karttaruutua
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä